keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Hei suomalaiset! Äänestetään Sampo Terho europarlamenttiin numerolla 98!


Lupasin aiemmassa kirjoituksessani julkistaa Sampo Terhon vaalinumeron. Ja sehän on 98.

Kuten olen lukuisissa aikaisemmissa kirjoituksissani todennut, Terho on poikkeuksellisen pätevä PerSu. Terho on varsin suoraan puhunut ylioppilastutkintojen liiallisesta määrästä, työvoima"pulan" olemattomuudesta, ja ottanut vahvasti kantaa suomalaisen julkisen sektorin säästöjen puolesta.

Terho on aito, suorasanainen, rehellinen ja tinkimätön poliitikko ja eurovaaliehdokas. Hän on äänestänyt europarlamentissa mm. tupakointikieltoa vastaan, ja perustellut, että on kunkin oma asia polttaako vai ei. Lisäksi hän on ottanut kantaa useissa äänestyksissä yksilönvapauksien puolesta.

Europarlamentissa Terho kuuluu EFD-ryhmään, joka kannattaa vapautta ja demokratiaa. EFD-ryhmää johtaa legendaarinen, UKIP:n Nigel Farage.

98 on siis numero. Ennakkoäänestys ke 14.5. - ti 20.5. Varsinainen äänestyspäivä su 25.5.2014.

tiistai 6. toukokuuta 2014

Erillisen libertaaripuolueen tarve Suomessa


HS.fi: Stubb haluaa Suomeen lisää osa-aikaisia töitä

Lainaus:

"Meidän pitää rakentaa malli, jossa voidaan tehdä osittain töitä ja osittain saada tukea yhteiskunnalta."

Näin siis kokoomusministeri Stubb.


Kokoomus EI OLE libertaaripuolue

Kaikki suomilibertaarithan tietävät Kataisen ulostulot: "niskalenkki markkinavoimista", "Kreikan lainoilla "tienaaminen"" jne. On kuitenkin perin kummallista miksi useat suomilibertaarit pitävät Kokoomusta jotenkin markkinamyönteisenä, oikeistolaisena tai jopa libertaarina (linkki aiempaan kirjoitukseen).

Kokoomuksen toimethan EIVÄT OLE realisoituneet esimerkiksi yksilöiden verotuksen keventämiseen tai valtion velkaantumisen rajoittamiseen - molemmat keskeisiä asioita libertaariagendalla.

Kokoomusnuorista kuuluu silloin tällöin libertaareja heittoja joko Susanna Kosken, Saul Schubakin tai Henri Heikkisen suusta, mutta enimmäkseen heitot ovat köyhiä ja/tai vasemmistoa rienaavia. Sanalla sanoen ne eivät ole kovin konstruktiivisia, vaikka niille tavallaan onkin tilausta Suomen nykytilassa.

Konstruktivismia Suomi kuitenkin nyt tarvitsisi eniten. Sekä vasen että oikea laita ovat suomalaisessa politiikassa kaivautuneet asemiinsa, ja näyttää siltä, että ne aikovat myös noissa asemissa pysyä.


Kokoomus ei todennäköisesti vaihda suuntaa libertaariin päin

Edistyspuoluehan on perustettu Suomeen, edustamaan libertaareja.

Huomioiden sen, ettei Kokoomusta voi sanoa nykyisin kovin libertaariksi, on hyvä, että kokoomukselle on vaihtoehtoja.

Näyttääkin siltä, että Kokoomus on ryhtynyt täysin pääasiassa suurten ja keskisuurten yritysten etujen puolustajaksi. On helppoa nähdä, miten yksilönvapaudet ovat tavallaan voimakkaan vasemmiston ja oikeiston pihtien päiden välisessä puristuksessa.

Myöskään kokoomusnuorista ei todennäköisesti ole emopuolueen suunnan vaihtajaksi/uudistajaksi. Mm. Katainen kiirehti sanoutumaan irti Susanna Kosken puheista, jotka käsittelivät yleissitovien työehtosopimuksien poistamista. Periaatteessa kaikkia libertaareja kokoomusnuorten puheenjohtajia - Ville Rydman, Saul Schubak, Susanna Koski - on dissattu kokoomusjohdon toimesta. Myöskin näyttäisi siltä, ettei kokoomusnuorten libertaariklikistä ole juurikaan liikkuvuutta korkeampiin asemiin Kokoomuksessa.


Kuka sitten puolustaa libertarismia Suomessa?

Hyvä kysymys. Kokoomusnuorten ohella myös Perussuomalaisissa on markkinaliberaali klikki (Terho, Immonen, jossain määrin myös Halla-aho). Myös RKP on verrattain markkinaliberaali, samoin kristillisdemokraatit.

Kuitenkin kun muistetaan, että keskustavasemmistolainen klikki (SDP+VAS+VIHR+KESK) käytännössä on näiden vastustaja, ja että markkinaliberaalit kannat muissa puolueissa (KOK+PS+KD+RKP) ovat vähemmistö, niin niiden vaikutus todelliseen politiikkaan on verrattain marginaalinen ja rajattu. Markkinaliberaalit kohtaavat siis merkittävää vastustusta sekä omien että vastustajiensa joukosta.

Tietysti Edistyspuolue(kaan) ei ole ollut mikään menestys. Jouni Fleming lienee tunnetuin kasvo Edistyspuolueessa. Muita olisi vaikeaa nimetä - ihan näin libertaarina jopa. Samoin Edistyspuolueen kannattajakorttikeräys ei ole ollut menestys, se on keskeytetty lukemaan 2486/5000.

Kuitenkin Edistyspuolueen kaltaista libertaaripuoluetta tarvitaan mielestäni suomalaisessa poliittisessa ekosysteemissä. Mielestäni on voitava olla vähintään yksi puolue, jossa yksilönvapaus ja markkinaliberaali eetos ovat selkeä enemmistö.

Tietty nykyinen Edistyspuolue ei ole vielä kovin vanha; se on perustettu vuonna 2011. Se on kovin nuori. Tällä hetkellä se on kuitenkin pienpuolueen asemassa (lista Suomen pienpuolueista).


SUMMA SUMMARUM

Muista puolueista erillinen libertaaripuolue tulee olemaan ratkaisevassa osassa markkinaliberalismin läpilyönnissä Suomen politiikassa.

Nykyisellään muissa puolueissa toimivat markkinaliberaalit ovat ihan jees, mutta pääosin heille annetut äänet menevät ei-markkinaliberaaleille puoluetovereille suhteellisen vaalitavan ansiosta.

Markkinaliberalismi on myös nousussa ja saanut medianäkyvyyttä mm. Wahlroosin, Tuomas Enbusken ja kokoomusnuorten myötä. Selkeästi markkinaliberalismille on ollut kasvavaa tilausta sitten 2010. Vuosi 2012 oli aikamoinen suomilibertarismin vuosi jo. Varmaan parempia vuosia on tulossa.

Libertaarien ja markkinaliberaalien tulee varautua poliittisen kysynnän nousuun, ja siinä on keskeistä, että meillä on oma rekisteröity puolue.

torstai 1. toukokuuta 2014

Katso häkellyttävät erot EU:n ja USA:n työttömyydessä



Pääosin USA:n osavaltioissa työttömyysprosentti on 6-8 %, kun taas Euroopassa se on 10 % tuntumassa, ja kriisimaissa reilusti ylikin.

Miksi näin? Miksi Eurooppa alisuoriutuu Yhdysvaltoihin verrattuna, mitä tulee työllisyyteen?

Itse nostaisin merkittävämmäksi selittäväksi tekijäksi vasemmistolaisen ja/tai sosialistisen politiikan.

Lähes kaikki PIIGS-maat ajautuivat kriisimaiksi sosialisti- tai sosiaalidemokraattipuolueiden ohjauksessa. Kreikassa hallitsivat panhelleeniset sosiaalidemokraatit (PASOK, vaalit 2009), Espanjassa tyylipuhdas sosialistipuolue (PSOE, vaalit 2008) ja Portugalissa tyylipuhdas sosialistipuolue (PS, vaalit 2009).

Myös Irlannissa ja Italiassa on ollut merkittäviä ja pitkäkestoisia sosialistihallituksia ennen em. maiden kriisiytymistä. Samoin Itä-Euroopassa sosialismin painolasti painaa maita ja kansoja alaspäin.

USA:ssakin korkeimmat työttömyysprosentit tuntuvat olevan osavaltioissa, joissa valtaa pitävät republikaanien sijaan demokraatit. Demokraattien politiikka on verrattain vasemmistolaista, jopa amerikkalaiseen makuun.

Demokraattien hallitsemia osavaltioita ovat mm. Kalifornia ja Michigan, jossa ongelmakaupunki Detroit sijaitsee. Etelävaltioiden (mm. Florida, Alabama, Mississippi) korkeahko työttömyys selittyy taas tietyn etnisen väestönosan korkealla työttömyysprosentilla.

SUMMA SUMMARUM

Vasemmistolaisuuden ja sosialismin, sekä työttömyyden ja talouden kriisiytymisen välillä tuntuu olevan vahva linkki.

Jos Eurooppa haluaa päästä eroon korkeasta työttömyydestä ja talouskurimuksesta, on luovuttava vasemmistolaisesta ja sosialistisesta politiikasta.