tiistai 3. joulukuuta 2013

Suuri dissektio sosialismista ja liberalismista

Olen viime aikoina julkaissut paljon kamaa liittyen kolmen suuren poliittisen pääfilosofian vertailuun:

maanantai 18. marraskuuta 2013
"The big three" suuressa syysvertailussa - konservatismi, liberalismi ja libertarismi 

lauantai 23. marraskuuta 2013
Jälkipohdintoja konservatismin, liberalismin ja libertarismin vertailuun 

tiistai 26. marraskuuta 2013
Vertailussa konservatismi, liberalismi ja libertarismi. Osa 2. 

maanantai 2. joulukuuta 2013
Kumitontun blogaus konservatismista, liberalismista (sosialismista) ja libertarismista (liberalismista)

Osittain siksi, että aihe on voimakkaasti tapetilla myös muissa suomalaisissa poliittisissa blogeissa (Kumitonttu, Ruukinmatruuna/Iron Mistress/Takkirauta, Valkea).

Tähdennettäköön, että puhun tässä tekstissä liberalismista amerikkalaiseen tyyliin, eli tarkoitan sillä myös vasemmistolaisuutta/sosialismia. EN TARKOITA tässä tekstissä liberalismilla 1) libertarismia tai 2) klassista liberalismia, vaikkakin nämä on todella helppo sekoittaa toisiinsa.

---


Prologi

Olen käytännössä dissannut ja laittanut sosialismia todella halvalla blogissani. Suurelta osin siksi, että näen kirkkaasti sen haittavaikutukset suomalaisessa yhteiskunnassa ja osittain myös omassa henkilökohtaisessa elämässäni.

Tunnustaudun suurelta osin libertarismin ja klassisen liberalismin kannattajaksi, ja tunneihmisen sijasta järki-ihmiseksi, joten suhtautumiseni sosialismiin/liberalismiin on näiden värittämää, joku saattaisi sanoa että jopa vääristämää. Lisäksi olen Myers-Brigss tyypiltäni INTJ.

Päätin kuitenkin dissektoida ja tutkia nyt tarkemmin sosialismia/liberalismia, koska kuitenkin sen merkityksen vähättely ja sen teilaaminen suoralta kädeltä on kuitenkin mielestäni naiivia. Mm. Wikipediasta löytyy tonneittain materiaalia sosialismista ja sillä on jopa oma portaalinsakin Wikipediassa.


Mistä luulen sosialismin/liberalismin saaneen alkunsa?

Sen kannattajien keskuudessa on tyypillistä altavastaajan, häviäjän, syrjäytyneen, sorretun, köyhän, kiusatun tunteet. Sanalla sanoen kyse on jonkinlaisesta sosiaalisesta/taloudellisesta/yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta - joko todellisesta tai kuvitellusta.

Yhteiskunnallisen sosialismin "kulta-ajat" painottuvat 1900-luvun alkupuolelle. Itse olen elänyt pääasiassa 1900-luvun loppupuolella kasvavassa ja vauraassa Suomessa. Siten en voi ottaa asioihin kantaa ns. aikalais-perspektiivistä.

Sosialismi tuntuukin siis nousseen pintaan yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa länsimaissa alkoi huomattava muutos agraariyhteiskunnasta teolliseen yhteiskuntaan. Esimerkiksi Marxhan julkaisi Pääoman kolme osaa vuosina 1867, 1885, 1894. Marx oli tavallaan ideologinen prologi tai alkusoitto niille tapahtumille, jotka värittivät 1900-luvun alkupuolta - Neuvostoliiton synty, natsi-Saksan nousu & romahdus.

Uskonkin, että teollisessa vallankumouksessa tapahtui jotain, joka vaikutti miljooniin ihmisiin silloisissa teollistuvissa maissa. 1800-luvun loppupuolta ja 1900-luvun alkua voidaan pitää hyvin klassisen liberalismin "kulta-aikana", jolloin markkinatalous sai pyöriä melko vapaasti.

Sosialismissa nouseekin esille ns. tehdas-sosialismi ja työläisen tuottaman lisäarvon "riisto" työnantajan kukkaroon. Luulenpa, että 1800- ja 1900-luvun (tehdas)työläisillä lienee ollut paljon paskemmat olot kuin tänäpäivänä, johtuen nimenomaan yhteiskunnallisesta murrostilasta, jossa maataloustyöntekijöitä ei enää tarvittu niin paljoa, mutta jossa teollisuustyöstä ei vielä saanut kunnon palkkaa.

Marx ja kommunistit iskivät tähän rakoon. Ja varmastikin suurimmalta osin ihan oikeutetusti, jopa libertaariselta kannalta katsottuna.


Marxin ja kommunismin demonisointi

Itse olen omassa elämässäni törmännyt voimakkaasti Marxin ja kommunismin demonisointiin. Osittain tietysti suomalais-luterilaisesta perspektiivistä, jossa kommunistinen Neuvostoliitto on aina nähty vihollisena, ja jossa luterilainen kristinusko suhtautuu pääosin negatiivisesti kommunismiin.

Onhan Marxia jopa väitetty satanistiksi ja kaikeksi. Näitä väitteitä on kuitenkin huomattavan vaikeaa todistaa.

Toisaalta olen viime aikoina alkanut kasvavasti ymmärtää ns. toista puolta asioista. Jonkun punaisen kerrotaan sanoneen ennen teloitustaan kansalaissodassa, että "se on sitten vain teidän tulkintanne asioista".

Käytännössä kommunismin kompromettointi kristinuskon taholta perustuu osittain siihen liittyvään ateismiin. Kristityt kirkot tietävät, ettei niillä ole sijaa ateistisessa kommunismissa. Siksi ne kompromettoivat sitä.


Kristinusko pettää teollistuvan yhteiskunnan

Uskon, että konservatismi ja kristinusko ottivat takkiinsa siinä transitiossa, jossa nykyiset länsimaat muovautuivat agraariyhteiskunnista teollistuneiksi yhteiskunniksi. Tapahtui siis disruptio, jossa agraariyhteisöt murtuivat. Niiden myötä murtuivat myös kirkon ja kristinuskon asema yleisesti hyväksyttyinä auktoriteetteina.

"Jääköön rakkaudesta puhuminen pastorien houreiksi" lauletaan Agit Propin laulussa Kenen joukoissa seisot. Uskonkin, että perinteitä ja muuttumattomuutta kannattava konservatismi ja kristinusko ei pystynyt vastaamaan tuohon yhteiskunnallis-taloudelliseen disruptioon - siis muutokseen agraariyhteiskunnasta teolliseen yhteiskuntaan. Eikä se oikein pysty vastaamaan siihen vieläkään - Kirkko & Kaupunki -lehden mukaan vain 16 % Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenistä osallistuu säännöllisesti kirkon aktiviteetteihin.

Tavallaan voi sanoa, että konservatiivit elävät jollain tapaa teollista vallankumousta edeltäneessä ajassa. Suomalaisen kristinuskon kannatus tuntuukin olevan voimakkainta maaseudulla, ainakin oman kokemukseni mukaan. Helsingissä sen sijaan vain 60 % ihmisistä kuuluu kirkkoon.


Sosialismi ja ateismi nousevat konservatismin ja yhteiskunnallisen kristinuskon vastavoimiksi

En näe tuossa väliotsikossa mitään uhkaavaa, vaikka useimmilla konservatiiveilla se saisi hälytyskellot päälle. Uskonkin, että konservatismi ja kristinusko vaativat toimiakseen paljon puhuttuja yhteisöjä ja yhteisöllisyyttä. Kuitenkin ns. agraariyhteisö on perusteellisesti murtunut länsimaisissa teollisuusmaissa, ja tilalle on tullut kaupunkiyhteisö, joka on hyvin erilainen agraariyhteisöön verrattuna.

Kaupungissa ei välttämättä löytynyt piian ja rengin tapaisia työtehtäviä, jolloin oli organisoitava köyhäinapua ja myöhemmin sosiaaliturvaa. Ns. "luonnollisen yhteisön" tilalle tuli byrokratia.

Esimerkiksi Valkea puhuu blogissaan hyvin paljon yhteisöistä, mutta tällaisten yhteisöjen perustaminen ja säilyminen länsimaissa on kyseenalaista - vaikka toki hutteriitit, amishit, mennoniitat yms. ovat poikkeuksia.


Sosialismi formatoituu nykymuotoiseksi liberalismiksi - osa 1

1900-luvun jälkipuoliskolla sosialismi alkaa formatoitua nykymuotoiseksi liberalismiksi. Sille ovat tyypillistä sosialismia parempi markkinatalouden huomioonottaminen, perinteisten konservatiivisten instituutioiden (avioliitto, heteroseksuaalisuus) kyseenalaistaminen ja huoli kolmansien maiden ihmisistä.

Liberalismi myöntää, että se voi paremmin, jos se sallii enemmän markkinataloutta. Tästä kuitenkin seuraa huonona puolena ns. "hyvä veli -kapitalismi", jossa julkisen ja yksityisen sektorin välillä on erityisiä bisnessuhteita.

Päinvastoin kuten jopa jotkut vasemmistokonservatiivit, liberalismi ei preferoi avioliittoa eikä heteroseksuaalisuutta. Katson tämän johtuvan siitä, että teollistunut kaupunkiympäristö on agraariyhteisöön tottuneelle ihmiselle jonkinlainen "epäluonnollinen ympäristö" tai jopa vankila. Esimerkiksi useilla eläintarhaeläimillä on havaittu homoseksuaalista käyttäytymistä ja vaikeuksia tuottaa jälkeläisiä.

Koska ihmisellä on kuitenkin "eläinluontonsa", niin kaupunki voi vaikuttaa sillä tavalla, että homoseksuaalisuus lisääntyy, ja parinmuodostus & jälkeläisten tuottaminen vähenee. Tämä on hypoteesini.

Siten esimerkiksi Suomessa on syvä juopa kirkossa homosuhteista. Voi kuitenkin olla, että konservatismi ja kristinusko vaativat joiltain ihmisiltä mahdottomia nykyisessä tilanteessa - siis heteroseksuaalisuutta ja jälkeläisten tuotantoa. Kuten eläimillä eläintarhaolosuhteissa, ne eivät vain onnistu joiltain ihmisiltä teollistuneessa kaupunkiympäristössä.

Itse olen osittain "landelta", ja sopeutumiseni pääkaupunkiseudun elämänmenoon on tavallaan vieläkin pahasti kesken. Olen mm. kokenut homoseksuaalisia tuntemuksia, joita en ole kokenut maalla asuessani. Samoin koen parinmuodostuksen ongelmaksi pääkaupunkiseudulla. Maalla asuessani minulla oli vakituinen tyttöystävä.

Monet liberaalit näkevätkin konservatiivien kannanotot kärjekkäinä ja joustamattomina - ja minä uskon, että syy siihen on siinä kuten edellä esitin. On vaikeaa vaatia heteroseksuaalisuutta ja parinmuodostusta, jos se ei vain onnistu.

Koska sosialistit/liberaalit painottavat oikeudenmukaisuutta niin voimakkaasti, sallivat ja ajavat he myös voimakasta maahanmuuttoa köyhistä maista länsimaihin. Halusivatpa kansalaiset sitä tai eivät. He myös ajavat kehitysapua köyhiin maihin. Libertaarit ja oikeisto on nähnyt tämän ns. "robinhood-hyväntekeväisyytenä", mutta toisaalta pystyn ymmärtämään liberaalien asennetta siitä, että epäoikeudenmukaisuudet on oikaistava - ei väliä millä tavalla, kunhan oikaistaan. Tottakai kuitenkin eksessiivisellä maahanmuutolla ja kehitysavulla on haittavaikutuksensa, joihin mm. Perussuomalaiset ihan oikeutetusti pureutuvat.


Sosialismi formatoituu nykymuotoiseksi liberalismiksi - osa 2

Tavallaan liberalismi höllentää sosialismia jonkin verran, erityisesti sosialistista konservatismia (oksymoroni, anyone?) ;). Tavallaan länsimainen yhteiskunta on nyt selvinnyt siitä disruptiosta ja muutoksesta, jonka se on kokenut siirtyessään agraariyhteiskunnasta teollistuneeseen yhteiskuntaan. Siten 1900-luvun alun tapaisen sosialismin ajaminen ei enää ole järkevää länsimaissa. Parrakas protokommari on muuttunut sliipatuksi kaupunkiliberaaliksi.

Jotkut konservatiivit (salaliittoteoreetikot) korostavat myös kulttuurimarxismin merkitystä nykyisen yhteiskunnallisen tilan luomisessa. Toisaalta väite tästä on lähes aina peräisin konservatiivien leiristä. Lisäksi yksi yksittäinen sosialistinen koulukunta ei todennäköisesti saa niin suurta jälkeä aikaan. Meinasin itsekin uskoa kulttuurimarxismi-salaliittoon, mutta sen vaikutus kuitenkin lienee vähäinen. Tottakai anti-kulttuurimarxistit näkevät kulttuurimarxismia kaikkialla - jopa siellä missä sitä ei ole.

Liberalismi kuitenkin jatkaa sosialismin perinnettä, vaikkei sille enää välttämättä olisi tarvetta länsimaiden tapaisissa teollistuneissa maissa. Voisi jopa sanoa, että sosialismi on kuolemassa pois liberalismin myötä. Liberalismi ei todennäköisesti formatoidu taaksepäin sosialismin suuntaan, vaan kohti libertarismia. Näin ajattelen - voin toki olla väärässä.


Sosialismi Latinalaisessa Amerikassa

Sikaria polttava sotilaspukuun pukeutunut parrakas Fidel Castro lienee tunnetuin ikoni latinalaisesta sosialismista. Latinalaiset maat tavallaan ovat nousseet korostetusti esiin, kun puhutaan erilaisista sosialistisista suuntauksista - Kuuba, Venezuela, Nicaragua, Uruguay, Bolivia, Espanja, Argentiina, Chile, Peru jne.

Katson tämän johtuvan siitä, että niissä on agraariyhteiskuntaan pohjautuva intiaaniväestö merkittävänä yhteiskunnallisena komponenttina, ja että niissä transitio agraariyhteiskunnasta teolliseen yhteiskuntaan on vielä käynnissä.

Samoin kristinusko on saanut latinalaisessa maailmassa sosialistisia vaikutteita mm. vapautuksen teologian muodossa.

Ei myöskään ole lienee syytä kiistää, etteikö esimerkiksi Kuuban Batistan ja Nicaraguan Somozoiden hallinnot olisi olleet todella oppressiivisia ja sikailevia työntekijöitä ja kansalaisia kohtaan.


Sosialismi oli välitila markkinahäiriövaiheessa

Argumentoin aiemmin, että teollinen vallankumous aiheutti disruption, joka sai aikaan muutoksen agraariyhteiskunnasta teolliseen yhteiskuntaan. Samalla se aiheutti merkittävän markkinahäiriön. Toisaalta teollisesti tuotetut hyödykkeet tulivat käsityöläisten markkinoille, ja toisaalta esimerkiksi Englannista virtasi manner-Eurooppaan halpoja hyödykkeitä, jotka oli aiemmin tuotettu manner-Euroopassa kalliilla.

Samalla aikaa käytössä oli runsaasti suojatulleja ja eri ammattikiltoja koskeneita säädöksiä. Aiheutui siis markkinahäiriö, jossa useiden ihmisten arkielämä vaikeutui totutusta (agraariyhteiskunta).

Sosialismi nähtiin vastauksena tähän. Ja kyllähän tietysti pohjoismainen sosiaalidemokratia varmasti osittain paransikin työläisten olosuhteita.


---


Sosialismin/liberalismin huonot puolet


"Keuliminen"

Huonoin puoli lienee se, että tunteeseen vetoavana ideologiana se "keulii" helposti. Neuvostoliitossa tapahtui se, että sosialismista tuli koko yhteiskunnan kattava (hallinto)ideologia, siis kommunismi - siinä missä sosialismin funktio olisi olla yksi osa yhteiskuntaa, ei siis koko yhteiskunta.

Mutta kuten Neuvostoliitossa ja muualla itä-blokissa saatiin pian todistaa, koko yhteiskuntaa ei voi järjestää sosialismiin perustuen. Miksi? Koska sosialismi dissaa konservatismia ja perinteisiä instituutioita (kylä, kyläyhteisö), vaikka neuvostososialismi olikin varsin vasemmistokonservatiivista. Samoin sosialismi dissaa markkinoita - BIG MISTAKE!

Oliko sitten sosialismin nousu Neuvostoliitossa oikeutettua? Eli kärsivätkö työläiset ja maalaiset epäoikeudenmukaisuutta? Ehkä, tsaarin Venäjällähän oli kulakki-maaorja -järjestelmä varsin pitkään käytössä, ja Venäjän osallistuminen 1. maailmansotaan köyhdytti Venäjän taloutta sisäisesti. On ihan perusteltua väittää, että kommunistinen vallankumous oli oikeutettu Venäjällä. Se mitä siitä kuitenkin seurasi, oli tragedia.

Hyväksyn siis sosialismin yhtenä osana poliittista ekosysteemiä. Jos se kuitenkin valtaa koko ekosysteemin, niin se saa muut ekosysteemit (talous, yhteiskunta) toimimattomaksi, koska sillä ei ole vastavoimaa.


"Päälle jääminen"

On sinäänsä jännää, että sosialismin kultaisista vuosista alkaa olla kohta 60-70 vuotta aikaa, ja tietyt osat yhteiskunnasta - jopa suomalaisesta sellaisesta - ovat kuin edelleen sosialismista. Mutta niinhän taloustieteilijä Milton Friedman sanoi, että mikään ei ole niin pysyvää kuin valtion väliaikainen ohjelma.

Mielestäni sosialismi on jäänyt häiritsevästi päälle suomalaisessa yhteiskunnassa - erityisesti vasemmistolainen media elää vielä voimakkaasti omaa punaista 1970-lukuaan. Tämä on ongelma, sillä se vaikuttaa erityisesti sellaisten suomalaisten mieliin, joilla on vaikeuksia muodostaa omaa käsitystään maan todellisesta yhteiskunnallis-poliittisesta tilasta.

Sen sijaan, että pyrittäisiin säilyttämään "sosialistinen status-quo" Suomessa, niin miksei koulutettaisi ja luotaisi työohjelmia niille, jotka ovat työttöminä tai syrjäytymisvaarassa?

Nyt sen sijaan annetaan liberaalisti sosiaalirahaa. Näin työttömät ja köyhät todella pysyvät siinä tilassa, jossa he ovat.

Mainitsen tulevissa sosialismin/liberalismin hyvissä puolissa sen, että se korjaa markkinahäiriöitä lyhyellä tähtäimellä. Kuitenkin sosialismista tulisi pyristellä irti mahdollisimman pian sen jälkeen, kun yhteiskunnallinen tai taloudellinen häiriötila on korjattu.

Kokemus on kuitenkin osoittanut, että sosialismin kukistumiseen tarvitaan usein jokin ulkopuolinen voima. Esimerkiksi länsi-blokin vaikutus Itä-Saksassa ja USA:n sekaantuminen 1973 Chilessä. Siihen, että sosialistit itse luopuisivat järjestelmästään ei tule yksinään luottaa. Radikaali libertarismi vastaakin tähän tarkoitukseen hyvin.


Yhteiskunnalliset hyvinvointi- ja tehokkuustappiot

Sosialismi perustuu pääosin pakkovaltaan (tietyt velvollisuudet ovat pakollisia) ja byrokratiaan. Tehtävään X määrätään joukko Y, ja sitten se hoitaa homman Z. Keskusjohtoisuus ja suunnitelmatalous johtaa merkittäviin hyvinvointi- ja tehokkuustappioihin, kun vapaille markkinoille ei anneta sijaa. Tämä on taloustieteellisesti todistettu.


Sosialismi pettää kannattajansa - Se ei välttämättä vie yhteiskuntaa parempaan päin kokonaisuutena, eikä välttämättä paranna yksilön asemaa

Vaikka sosialismi voi mahdollisesti parantaa merkittävästi yhteiskunnan heikoimpien asemaa, ei se vie yhteiskuntaa parempaan suuntaan kokonaisuutena. Useimmissa tapauksissa lisäksi heikoimpien asema saattaa parantua lyhyellä tähtäimellä, mutta heikkenee pitkällä tähtäimellä.

Sosialismi ei tee mitään niille huonoille moraaleille, jotka vallitsevat ennen yhteiskunnan siirtymistä sosialismiin. Tottakai meillä on aina "kovanaamoja", kuten Sammalkieli, jotka uhoavat hoitelevansa kaikki yhteiskunnanvastaiset ainekset kun vallankumous tapahtuu.

Kuitenkin heikkomoraaliset ihmiset siirtyvät sosialismissa valtion virkoihin, siinä missä he saattaisivat kapitalismin vallitessa olla pikkupomoja tai toimitusjohtajia - ja olla siten eliminoitavissa markkinoilta.


Aidon yhteisöllisyyden dissaaminen

Sosialismi ei anna tilaa ns. aidoille tai luonnollisille yhteisöille. Kylissä ja kaupunginosissa saattaa olla omat hallintoelimet. Sosialismissa yhteisöllisyyttä ja byrokratiaa ei voi erottaa toisistaan - ne ovat jotakuinkin yksi ja sama asia.

---


Sosialismin/liberalismin hyvät puolet

Selvitän tässä niitä reunaehtoja, joiden mukaan sosialismi/liberalismi on optimitilassa ja toimivimmillaan.


Häiriötilojen korjaaminen

Markkinahäiriö on yksi sosialistien suosikkisanoista. Markkinahäiriön korjaamiseksi tarvitaan tietty sosialismia ja byrokratiaa.

Myönnän, että lyhyellä tähtäimellä markkinahäiriö on korjattava jollain tapaa. Suomalaisessa viitekehyksessä puhutaan muutosturvasta, rakennemuutosalueiden tuista, sanomalehtien valtiontuista jne.

Kuitenkin on huomattava, että markkinahäiriöissä usein toimivampi ratkaisu olisi dynaamisuuden lisääminen, sen sijaan että pyritään säilyttämään jokin staattinen tila.

Tietty jos markkinahäiriö on voimatoimin aiheutettu, kuten vaikkapa Batistan Kuubassa ja Somozoiden Nicaraguassa, niin silloin ei dynaamisuus auta, vaan markkinahäiriön aiheuttaja todennäköisesti pitää poistaa - kuten em. maissa tapahtuikin.


Empaattisuus

Mielestäni monet kristityt saisivat hävetä vasemmistolaisille. On ironista, että nimenomaan sosialismi/vasemmistolaisuus on pystynyt järjestämään siedettävät elinolosuhteet länsimaissa myös kaikista heikoimmille, siinä missä ihmisten väliseen vapaaehtoiseen kanssakäymiseen ja auttamiseen perustuvat mallit (kristinusko) on pääosin epäonnistunut.

Samoin sekä konservatiivit että libertaarit tuntuvat olevan verrattain kovamielisiä, mitä tulee työntekijöiden ja yhteiskunnan heikoimpien asemaan. Toki ymmärrän mitä esimerkiksi Aleksi Tolvanen yrittää saavuttaa trollauksillaan, joissa kehoitetaan mm. "Kaiken sosiaaliturvan poistamiseen". Konservatiivit ja libertaarit eivät tavallaan näe sitä epäoikeudenmukaisuutta, että meillä on yhteiskunta, jossa joillain on paljon ja joillain vähän.


Perspektiivi

Tätä kirjoittaessani sain perspektiiviä vasemmistolaisuuteen, sosialismiin ja liberalismiin - ja tulin itsekin pohtineeksi niitä monelta kantilta. En olisi uskonut, että kirjoitan tätä kirjoitusta, etenkin vuoden 2012 sosialismia dissaavien kirjoitusteni jälkeen. Kuten eräs punainen sanoi ennen teloitustaan: "se on sitten vain teidän tulkintanne asioista".

Tietty on kovin lapsellista ja mustavalkoista sanoa, että libertarismi on hyvä ja sosialismi paha. Ja että konservatismi on hyvä. On voitava tarkastella neutraalisti missä tilanteissa sosialismi syntyi, miten se kehittyi, mikä on sen optimitila, missä se on hyvä ja missä se on huono.

Tähän asti olen nähnyt sosialismin ainoastaan negatiivisena asiana. Sellaisena toki näen sen vieläkin, mutta pystyn ymmärtämään sen historiaa, syntyä, tarkoitusta ja reunaehtoja paremmin.

---


SUMMA SUMMARUM


Voidaan sanoa, että sosialismin funktio yhteiskunnassa on häiriötilojen korjaaminen lyhyellä tähtäimellä. Sen reunaehtoihin kuuluu kuitenkin, ettei siitä saa tulla pitkäaikaista tilaa, koska se johtaa hyvinvointi- ja tehokkuustappioihin. On siis tunnustettava häiriötila, korjattava se sosialismin keinoin ja sitten pyristeltävä pois siitä - kuten esim. Kiina teki 1980- ja 1990-luvuilla, ja Kuuba 2000-luvulla.

Libertaariselta kannalta on tietty kyseenalaista, että tulisiko häiriötiloja tai markkinahäiriöitä korjata laisinkaan, mutta kokemus on osoittanut, että useimmissa esim. rakennemuutostapauksissa poliitikot ovat pakotettuja aloittamaan joitain toimia - tukiaiset, julkisen sektorin työpaikkojen lisääminen jne.

Radikaali, vallankumouksellinen sosialismi on sitten asia erikseen. Voin ehkä myöntää, että pohjoismainen sosiaalidemokraattiliike oli merkittävässä asemassa tekemässä Pohjoismaista sen kaltaisia hyvinvointivaltioita kun ne tänä päivänä ovat. Kuitenkin esim. Pol Pot ja punakhmeerien touhut ovat mielestäni niin villiä shittiä, että oksat pois. En sitten tiedä, jollain tavallahan sekin liittyi yhteiskunnan transitioon agraariyhteiskunnasta teollistuneeksi yhteiskunnaksi.

Liekö sitten tuo transitio yksinkertaisesti liikaa joillekin yksilöille?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti