tiistai 26. marraskuuta 2013

Vertailussa konservatismi, liberalismi ja libertarismi. Osa 2.

Kolmas osa näille aikaisemmille teksteille:

"The big three" suuressa syysvertailussa - konservatismi, liberalismi ja libertarismi
Jälkipohdintoja konservatismin, liberalismin ja libertarismin vertailuun

---

11 Raha; suhde rahaan ja rahankäyttöön

Liberalismi tuntuu olevan jollain tapaa sekä tekopyhä että epäkäytännöllinen mitä tulee raha- ja talousasioihin. Liberalismi välttelee rahasta ja taloudesta puhumista - usein siksi, että kyse on usein vaihtoehtoiskustannuksista. Liberalismi haluaa kaikkea, mutta sillä on käytössään vain rajallinen määrä resursseja. Liberalismi ei halua suututtaa kannattajiaan, vaan haluaa olla mieliksi kaikille. Siten se ei voi puhua eksaktisti raha- ja talousasioista.

Liberalismin tekopyhyys raha-asioissa tulee taas esille yleensä eliitin taloussotkuissa - kaupungin X johto on tilannut tuotetta/palvelua Y ylihintaan firmalta Z - ja vielä ilman kilpailutusta. Liberalismi ikään kuin leikkii, ettei raha ole tärkeää, ja että ihmiset eivät ole ahneita. Liberalismi kieltää taloudelliset insentiivit, siis kannusteet, ja sen voimakkuuden, jolla suurin osa ihmisistä seuraa niitä.

Yksi osa tekopyhyyttä on julkisen sektorin palkat. Myönnetään jollain tavalla, että julkisen sektorin pitäisi olla tehokas ja taloudellinen, mutta muhkeat useiden tuhansien eurojen palkat ovat julkisella sektorilla enemmänkin sääntö kuin poikkeus.

Liberalismi on tekopyhyyden lisäksi myös epäkäytännöllinen raha-asioissa. Usein raha-asiat halutaan hoitaa kollektiivin, siis julkisen sektorin kautta. Sen sijaan, että ihmiset maksaisivat suoraan edes osan käyttämistään (julkisista) palveluista - lääkärikäyntien lisäksi vaikka peruskoulusta - liberalismi budjetoi kaikki julkiset palvelut ns. top down -mallin mukaan, ja yleensä inklusiivisesti siten, että kaikki kulut katetaan 100%. Minkäänlaista omavastuu-osuutta ei usein ole, mikä on omiaan rapauttamaan sitä ymmärrystä, että palveluiden tuottaminen MYÖS MAKSAA JOTAIN.

Tietty liberalismi kumpuaa hyvin pitkälle sosialistisesta narratiivista, jossa yhteiskunnassa on sorrettu, rahaton ja epätoivoinen joukko X, jolle yhteiskunnan on maksettava palvelut, koska Paha Kapitali$ti (tm) on vienyt heiltä rahat. Kuitenkin hyvin usein julkisen sektorin järjestämien palveluiden tukibyrokratia turpoaa niin pahasti, että palveluiden kokonaiskustannus piilokustannuksineen saattaa nousta korkeammaksi, kuin mitä sama palvelu yksityisellä sektorilla maksaisi. Tämä taas johtuu liberalismin tekopyhyydestä, jossa se olettaa, että kaikki työskentelevät pyyteettömästi julkisella sektorilla, eivätkä halua mitään kovin suurta palkkaa.

Libertarismi myöntää konstailematta, että ihminen on pääosin ahne, ja se on hyvä asia. Enemmän on haittaa siitä, että tätä ahneutta yritetään kahlita. Samoin libertarismi tekee eron absoluuttisten ja suhteellisten tuloerojen välille - toisin kuin liberalismi. Samoin libertarismi korostaa yksilöperspektiiviä talouden hallinnassa ja rahankäytössä.

Monet libertaarit sanovatkin, että seteli on sopuisampi kuin pyssy. Kyllä tietenkin, mutta libertarismin kohdalla yksilönvapaus voi pettää, ja yksilöt käyttävät rahansa "väärin". Tällöin liberalismi astuu kehiin, ja oikaisee vääryydet julkisen sektorin kautta.

Konservatismista ja rahankäytöstä on vaikeaa sanoa. En ole kuullut konservatistisista talousteorioista tai vastaavista juurikaan.

VERDICT: Joka tapauksessa näyttäisi kuitenkin siltä, että liberalismi kaatuu huonoon talousosaamiseen, joka taas johtuu liberalismin tekopyhyydestä ja epäkäytännöllisyydestä raha-asioissa. Liberalismi ei voi yksinään rakentaa taloudellisesti toimivaa yhteiskuntaa.


12 Työnantaja-työntekijä -suhteet

Liberalismi painottuu jälleen sosialistiseen narratiiviin, jossa työnantaja nähdään riistäjänä, siinä missä libertarismissa työsuhde nähdään molempia osapuolia hyödyttävänä, talouskasvua tuottavana instituutiona.

Liberalismi on saattanut toisaalta nousta konservatistista työkäsitettä vastaan, jossa työ nähdään jonkinlaisena (uskonnollisena) velvollisuutena Jumalalle. Konservatismi on saattanut ajoittain korostaa epätervettä ja perverssiä työnantaja-työntekijä -suhdetta, jossa työntekijän on tehtävä töitä millä ehdoilla tahansa, koska se on hänen jumalallinen/uskonnollinen velvollisuutensa. Lisäksi liberalismia edeltäneessä konservatistisessa yhteiskunnassa papisto lienee usein asettunut työnantajan puolelle mahdollisissa kiistatilanteissa. "Lakko pirun keksintö vie turmioon isänmaan" papin lausumana Agit Propin kommunistilaulussa "Kolme pikkumiestä" ei siten ole varmasti tuulesta temmattu. Nyttemmin vasemmistoliberalistisessa kirkossa papisto on lähtökohtaisesti yleensä työntekijän puolella.

VERDICT: Liberalismin vaikeudet muodostaa yhtenäistä yhteisöä ovat selvät, koska se tekee vahvan jaon työnantajiin ja työntekijöihin - ja yleensä suosii työntekijää. Liberalistiset järjestelmät yleensä kulutetaan resursseista loppuun, kun työntekijöiden vastapainona ei ole julkisella sektorilla vahvaa omistaja/työnantaja-tahoa, ja työntekijöillä on "nyt on meidän vuoromme syödä" -asenne.

Saavuttaakseen optimitilan, liberalismin on tultava työnantajia vastaan, ja toisaalta konservatiivien on oltava enemmän tunteellisempia ja sydämellisempiä, jotta työntekijän kannalta epäreilut ja perverssit tilanteet voidaan välttää. Libertarismi antaa mielestäni todenmukaisimman kuvauksen toimivista työntekijä-työnantaja -suhteista.


13 Suhtautuminen vähemmistöryhmiin

Konservatiiveja on yleensä syytetty ksenofobiasta, joskin kuitenkin usein liberaalien taholta. Konservatiivit ovatkin usein liberaaleja nuivempia vähemmistöryhmiin suhtautumisessa. Konservatiiveilla on tähän toki perustelunsa. Usein hyvin toimivaa yhteiskuntaa ei voi rakentaa vähemmistöryhmien varaan, ja heidän roolinsa yhteiskunnassa on oltava rajoitettu. Konservatiivit usein vastustavat esimerkiksi vierasrotuisten poliitikkojen pääsyä parlamentteihin ja paikallishallintoihin. Useimmat Hommafoorumin käyttäjät ovat ilmeisesti konservatiiveja.

Allekirjoitan itse väitteen, että monikulttuuri aiheuttaa yhteiskunnallista tehottomuutta, koska kulttuurien yhteispeli ei toimi niin sujuvasti kuin monokulttuurissa. Toisaalta monikulttuuri on verrattain nuorta Suomessa, n. vuodesta 1990 lähtien, ja kulttuurit kehittyvät ymmärtämään toisiaan, jos vain niin haluavat.

Toisaalta vähemmistöryhmät jäävät usein luonnostaan vähemmistöiksi yhteiskunnissa, ja konservatiivien reaktio niitä kohtaan voi olla ylimitoitettu, jopa ksenofobiaa lähentelevä.

VERDICT: Libertaarien laissez-faire on lienee toimivin vaihtoehto vähemmistöryhmien kohdalla. Libertaarit eivät tue syrjintää, eivät myöskään positiivista sellaista. Lisäksi libertaarit eivät tue subventoitua maahanmuuttoa, mikä lisää huomattavasti vähemmistöjen lukumäärää yhteiskunnassa.


14 Inkluusio/Eksluusio

Sekä konservatismi että liberalismi ovat ideologioita, jotka niiden kannattajat haluavat usein inklusiivisiksi yhteiskunnassa - siis kaikki jäsenet sisäänsä sulkeviksi. Siksi ne ovatkin usein toistensa vastapareja ja toistensa kurkussa.

Libertarismi sen sijaan kannattaa eksluusiota ja voluntarismia. Toimimattomat osat on voitava sulkea yhteisön ulkopuolelle, ja voluntarismia mukaillen ketään ei saa pakottaa yhteiskunnan tai minkään yhteisön jäseneksi tai maksumieheksi, jos hän ei niin itse halua.

Sekä konservatismi että liberalismi tuntuvat kompastuvan nimenomaan inkluusioon. Ne haluavat pitää sisällään osia, jotka eivät kontribuoi niihin millään tapaa (sosiaalipummit) ja ovat niille jopa haitallisia. Erityisesti tunteikkaimmat liberaalit kammoksuvat ekskluusiota siihen pisteeseen saakka, ettei se enää ole tervettä.

VERDICT: Konservatismin ja liberalismin on kummankin otettava vahvempi kanta ekskluusioon, ja päätettävä niistä ehdoista, joiden mukaan entiteetti X voidaan sulkea yhteiskunnan tai yhteisön ulkopuolelle.


15 Isänmaallisuus, patriotismi

Isänmaallisuus liitetään hyvin usein konservatiiveihin, koska kansallisuusaate, nationalismi, kansa ja kansallisvaltio merkitsevät heille eniten kaikista kolmesta pääideologiasta.

Liberaali-leirissä taas isänmaallisuus tai patriotismi nähdään jollain tapaa negatiivisena, naurettavana tai vanhanaikaisena asiana - osittain liberaalien keskuudessa suositusta sosialistisesta narratiivista ja em. käsitteiden kompromettoimisesta johtuen. Sosialistithan kannattavat kansainvälistä työntekijöiden yhteisrintamaa, internationaalia. Miksi? Koska yritykset harrastavat työvoima-shoppailua - ja ovat aina harrastaneet. Sosialistiset työntekijät näkevät uhkana, jos maassa X tarjotaan työvoimaa halvemmalla kuin maassa Y. Siksi mm. länsimaissa vastustetaan "globalisaatiota", koska se polkee länsimaisten työntekijöiden palkkoja.

Vahva isänmaallisuus ja kansallisvaltio-henki nähdään uhkana, etenkin jos niin tapahtuu toisessa valtiossa. Tämä kun tarkoittaa sitä, että usein tämän hengen seurauksena tämän toisen valtion työvoimakustannukset muuttuvat usein halvemmiksi kuin "meidän maassa". Koska sosialistiset liberaalit haluavat samat työvoimakustannukset joka maahan, joutuvat he kompromettoimaan ja häpäisemään isänmaallisuutta ja patriotismia, koska ne johtavat nationalismin ja kansallistunteen nousuun, mikä taas johtaa tietyn maan taloudelliseen kukoistukseen, johon yleensä liittyy työvoiman hinnan aleneminen. Turkki on hyvä esimerkki tämänpäivän nationalismin, taloudellisen kukoistuksen ja edullisen työvoiman maasta.

Libertarismi suhtautuu myönteisesti valtioiden väliseen kilpailuun - niin verotuksessa kuin työvoiman hinnassakin. Libertarismi tunnustaa, että Euroopan johtava asema maailmassa on muodostunut 1200-1500 lukujen lukuisten pienten kaupunkivaltioiden kilpailuasetelmassa. Kilpailu pääsääntöisesti luo kehitystä, koska epätehokkaat kilpailijat putoavat kilpailusta.

Libertaari-leirissä onkin useita kansallis-libertaareja, jotka tunnustavat kansallisvaltion merkityksen talouden kehittymisen kannalta, ja vastustavat mm. EU:n liittovaltiota, joka mahdollisesti yhtenäistäisi verotusta ja työvoiman hintaa EU:n alueella aiheuttaen näin kilpailun puutetta valtioiden välille, ja sitä kautta taloudellisen tehokkuuden alenemista.

VERDICT: Kilpailua ja sitä kautta tapahtuvaa kehitystä tulee olla aina. Liberaalit ehdottavat isänmaallisuuden ja patriotismin kompromettoinnin kautta stagnaatiota ja epädynaamisuutta työvoiman hinnoille. Usein isänmaallisuuden ja patriotismin, sekä taloudellisen menestyksen välillä on positiivinen yhteys. Esimerkkeinä vaikkapa 1940-luvun Ruotsi ja 2000-luvun Turkki.

Vaikka (kansainväliset) yritykset harrastavatkin työvoima-shoppailua, tulisi valtioiden pystyä toimimaan siten, että ne pysyvät kilpailukykyisinä valtioiden välisessä kilpailussa. Vaikka työvoima-shoppailu voikin olla eettis-moraalisesti väärin, testaa se kuitenkin samalla kansojen kykyä toimia yhtenäisesti ja voittaa kansainvälisillä markkinoilla. Kansainvälisen internationaalin perustaminen johtaisi valtaviin tehokkuus- ja hyvinvointitappioihin.


16 Protektionismi, kotimarkkinat

Sekä konservatismi että liberalismi suhtautuvat verrattain myönteisesti kotimarkkinoihin. Konservatiivit siksi, että heille isänmaallisuus on tärkeätä myös tuotannossa. Made in America tai Made in Finland! Liberaalit taas siksi, koska sosialistinen narratiivi. Viimeiset 20 vuotta länsimaiden sosialistiset liberaalit eivät ole mistään muusta puhuneetkaan kuin "globalisaatiosta" ja "kiinailmiöstä". Halutaan pitää tuotantoa kotimaassa - sikäli kun sosialisteilla nyt sellaista on - jotteivät työpaikat valuisi ulkomaille. Ihme kyllä sosialistien solidaarisuus ei toimi toisinpäin - siis kun Aasian maissa ihmiset saavat työpaikkoja, länsimaiden sosialistit eivät pidä siitä.

Libertarismi taas on osoittanut taloustieteen keinoin, että protektionismi johtaa hyvinvointitappioihin - ja että se ei ole pitkällä aikavälillä kestävää, ja saattaa johtaa jopa valtioiden välisiin sotiin.

Muun muassa Norjassa kalaverkkojen tuonnilla on hurjat tuontitullit, jotka suojelevat norjalaista kalaverkkoteollisuutta. Kuitenkin ilman tuontitulleja norjalaisen kalaverkkoteollisuuden kilpailukyky olisi varsin heikko, eikä kalaverkkoja todennäköisesti enää valmistettaisi Norjassa. Voidaan kuitenkin pitää melko varmana, että joku päivä kalaverkkojen tuontitullit poistetaan Norjassa, jolloin norjalainen kalaverkkoteollisuus eradikoituu nopeasti.

VERDICT: Protektionismi voi nousta vastavoimaksi nopeasti tapahtuvalle globalisaatiolle, mutta yleensä eradikoituu yhtä nopeasti. Protektionismi on staattinen tila dynaamisessa ympäristössä, ja se kumoutuu yleensä nopeasti.


17 Nimellispalkatun henkilökunnan käyttö

Taas sekä konservatismi että liberalismi suhtautuu verrattain myönteisesti nimellispalkatun henkilökunnan käyttöön. Konservatismi pääosin sisäänrakennetun militärisminsä ja asevelvollisuuden kautta, liberalismi taas jonkinlaisen kansalaisvelvollisuuden tai kansalaispalvelun (siviilipalvelus) kautta.

Sen sijaan libertarismi osoittaa, minkälaisia tehokkuus- ja hyvinvointitappioita asevelvollisuus ja erilaiset siviilipalvelukset aiheuttavat. Mm. Saksassa nykyisenkaltaista siviilipalvelusta ei enää ole, kuten ei ole yleistä asevelvollisuuttakaan, vaikka Saksassa nyt eivät valtaa pidäkkään libertaarit. Kuitenkin Saksan talous porskuttaa varsin hyvin.

VERDICT: Tämä on yksi niistä kohdista, joissa sekä konservatismi että liberalismi ovat libertarismiin nähden vastakkaisella kannalla. Konservatiivit sanovat asepalveluksen nostavan yhteisöllisyyttä yhteiskunnassa, jossa sitä ei heidän mukaansa muutenkaan ole niin paljoa. Liberaalit taas haluavat signaloida siviilipalveluksella vastakkaista suhtautumista konservatismin militärismiin, mutta kuitenkin pakkoa käyttämällä - on siis valittava asepalveluksen ja siviilipalveluksen väliltä Suomessa.


18 Älykkyysosamäärä

Liberaaleilla väitetään usein olevan korkeampi älykkyysosamäärä (ÄO) kuin konservatiiveilla. Tosin väitteet voivat olla vääristyneitä, koska usein liberaalit esittävät ne. Toisaalta on otettava huomioon myös kulttuurimarxismin merkitys, jossa pyritään kompromettoimaan ja halventamaan konservatiiveja ja heidän arvojaan.

Libertaareilla sen sijaan väitetään olevan sekä konservatiiveja että liberaaleja korkeampi ÄO. Libertaareissa esiintyy ilmeisesti myös tavallista enemmän autismia, ja joillekin autismin muodoille (asperger) on tyypillistä valtaväestöä korkeampi ÄO. Kuitenkin libertaarien korkean ÄO:n vastapainona on usein sosiaalisen kompetenssin vajaavaisuus tai jopa puute.

VERDICT: Selkeää voittajaa tai häviäjää on vaikeaa valita. Liberaaleilla lienee parhaimmat sosiaaliset taidot, ja heidän interaktiossaan ja toiminnassaan korostuu pääosin tunne - järjen kustannuksella. Tavallaan liberaalien olisi kuunneltava sekä konservatiiveja että libertaareja - ja päinvastoin, jotta sekä tunne että järki saadaan kohtaamaan.


19 Häikäilemättömyys ideologian ajamisessa

Harjoittaako ideologia vastakkaisten näkemysten sensuuria, kompromettoiko se toista ideologiaa ja sen arvoja, propagoiko se arvojaan ja agendaansa median ja koulukirjojen kautta? Valehteleeko se toisesta ideologiasta ja sen kannattajista?

Mielestäni liberaalit harjoittavat kaikkea tätä, mutta eivät konservatiivitkaan ole täysin syyttömiä. Olen itse joutunut sensuurin kohteeksi niin kotimaisissa konservatiivi- että liberaaliblogeissa. Konservatiiveista mainittakoon Valkea ja Kumitonttu, liberaaleista Ruukinmatruuna.

Sen sijaan libertaarit pyrkivät siihen, että kaikkien ääni tulee kuulluksi, ja että asiat esitetään mahdollisimman tarkasti siinä muodossa kuin ne ovat. Libertaarit kannattavat erittäin laajaa sananvapautta - jopa niin laajaa, että se sallisi toisen solvaamisen julkisesti.

Sekä konservatiivit että liberaalit ajavat agendaansa varsin macchiavellimaisesti, kun taas libertaarien lähestymistapa on hienovaraisempi ja ystävällisempi.

VERDICT: Konservatiivien häikäilemättömyyttä nostaa valtionuskonto ja sen ajaminen. Ja myös se, että jotkut konservatiivit ovat aivan yhtä häikäilemättömiä kuin liberaalit.


20 Ennakkoluulottomuus

Tutkimus on osoittanut, että konservatiivien aivot tunnistavat uhat paremmin, mutta liberaalit aivot ovat avoimempia uusille kokemuksille. Tämä osittain selittää liberaalien kannan maahanmuuttaja- ja seksuaalivähemmistöasioissa.

Konservatismia on usein syytetty siitä, että mikään ei muutu siinä. Konservatismi on vastapositio uudistuksille. Toisaalta liberaalit saattavat edetä joissain uudistuksissa liian nopealla tahdilla. Maahanmuuttaja- ja seksuaalivähemmistöasiat ovat jälleen esimerkki tästä. Esimerkiksi 1980-luvun Suomessa em. asiat eivät olleet yhtä laajasti ja tiheään mediatapetilla kuin tänä päivänä. Mistä moinen muutos?

Libertaarit seuraavat pitkälle liberaaleja tässä asiassa. Libertaarit ovat usein hyvin avoimia uudistuksille, etenkin jos ne ovat heidän agendansa mukaisia.

VERDICT: Konservatismi pelkästään johtaa jonkinlaiseen pysähtyneisyyden tilaan. Liberalismi pelkästään johtaa jonkinlaiseen epäoptimaaliseen tilaan, jossa uuden ja vanhan välillä ei ole tarvittavia siteitä. Libertarismi taas ei ole mikään optimitila näiden välillä, vaan lähinnä pyrkii puuttumaan sekä konservatismin että liberalismin huonoihin puoliin.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Sarasvuon saarna

Ottiko Jari kantaa siihen, että suomalaisten pitäisi olla vähän munakkaampia ja äänekkäämpiä, eikä sellaisia anteeksipyytäviä nyrkillä tapettavia nyhveröitä?

Ottiko Jari kantaa siihen, että suomalaisten pitäisi keskittyä vähemmän toistensa omaisuuden tarkkailuun ja tarkasteluun, ja keskittyä sen sijaan enemmän omaansa ja sen kartuttamiseen?

Ottiko Jari kantaa siihen, että suomalaisten pitäisi olla enemmän ystävällisempiä toisilleen, eikä sellaisia kyräileviä selkäänpuukottavia vittumaisia paskiaisia kuten he nyt ovat?

SUMMA SUMMARUM

Jos otti kantaa näihin kolmeen, niin hyvä! Silloin saarna oli onnistunut. Muuten ei. Aamen!

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

10 syytä kannattaa Perussuomalaisia

Kirjoitin toukokuussa 2012 harkitsevani liittymistä Perussuomalaisiin. Listaan tässä nyt lisää syitä - erityisesti libertaariperspektiivistä - minkä vuoksi persut ovat potentiaalinen poliittinen voima Suomessa.

  1. Perussuomalaiset ovat nimenomaan profiloituneet protestipuolueena vastineena "trion" tai "kolmikon" (SDP+KESK+KOK) vallalle. Siten Perussuomalaiset ovat potentiaalisin voima, joka voi ravistella suomalaista poliittista status quoa. Ja ravistelua nyt todellakin tarvitaan.
  2. Perussuomalaiset on suurin liikkuva ja vahventuva voima Suomen poliittisella kentällä tällä hetkellä. Toki suomilibertaareilla on Edistyspuolueensa ja kokoomusnuoret Schubakeineen ja Heikkisineen. Ongelma vain on se, että Edistyspuolueen kannattajakorttikeräys katkesi kuin kanan lento, estäen rekisteröidyn puolueen aseman. Schubak ja Heikkinen taas eivät ole kovin media savvy, ja eivät vetoa massoihin. Perussuomalaiset kasvavat, Edistyspuolue ja kokoomusnuoret eivät.
  3. Persujen Matti Putkonen on kovan linjan ammattiyhdistysvaikuttaja, jolla on potentiaalia suomalaisen ay-liikkeen muuttamiseen. Vielä kun saadaan lisää muita ay-vaikuttajia persujen riveihin, niin hyvä!
  4. Sampo Terho. Terho on poikkeuksellisen pätevä persu. Terho on mm. puhunut ylioppilastutkintojen määrän karsimisesta, työvoima"pulan" olemattomuudesta ja myös valtion talouden kiristämisen puolesta, vaikka Soini torppasikin varsin näkyvästi Terhon ryhmän talousraportin äänien menettämisen pelossa.
  5. Natsit, siis kansallissosialistit ovat ongelma persuissa, mutta Soini ja Lerner ovat nyt ryhtyneet vetämään kovaa linjaa kaiken maailman "heilaajia" vastaan. Mielestäni tapaukset James Hirvisaari ja Jani Viinikainen olivat täysin oikeutettuja persujen pitkän aikavälin etuja ajatellen. Persuissa on siten hyvä potentiaali kehittyä UKIP:n kaltaiseksi kansalliskonservatiiviseksi puolueeksi.
  6. Soini on tuonut kiitettävästi esille valtiovarainministeri Urpilaisen peittelyjä, tai jopa valehteluja, mitä tulee Suomen Kreikan kanssa tekemiin "vakuus"sopimuksiin. Käytännössähän on paljastunut, että vakuudet ovat varsin kehnoja, ja että suomalaiset eivät todennäköisesti saa koskaan rahojaan takaisin. Toisaalta persut ovat konservatiiveja, ja konservatiivit ovat usein hyvin sydämettömiä mitä tulee rahanlainaukseen tai velkojen anteeksiantamiseen. Toisaalta ei Kreikkakaan voi perseillä ikuisuuksia.
  7. Perussuomalaisissa on myös markkinaliberaaleja, kuten em. Sampo Terho ja Olli Immonen.
  8. Persujen poliisikansanedustaja Tom Packalén on ottanut varsin liberaaleja kannanottoja huumeisiin, ja nämä kannanotot ovat linjassa libertaarien huumepolitiikan osalta.
  9. Persujen kannat maahanmuuttopolitiikassa ovat oikeansuuntaisia, joskin pyrkivät ilmeisesti maahanmuuton määrän rajoittamiseen, siinä missä niiden tulisi pyrkiä maahanmuuton subventioiden poistamiseen. Toisaalta persut eivät halua puuttua subventioihin, koska he ovat kansanpuolue, ja subventioihin puuttuminen saatettaisiin nähdä puuttumisena myös han-suomalaisten sosiaaliturvaan.
  10. Persut ovat pääasiassa arvokonservatiiveja, mikä on hyvä asia. Myöskin useat persut, kuten Soini ja Simon Elo kannattavat kristinuskoa, toisin kuin liberaali vasemmisto. Persut eivät kompromettoi eli esitä uskontoa ja kristinuskoa huonossa valossa, toisin kuin liberaali vasemmisto. Ja se on hyvä asia.

Vaikka Perussuomalaisten pääideologia ei ole markkinaliberalismi, saattavat persut saada muut puolueet liikkeelle tekemään uudistuksia, kun näkevät persujen uhkaavan niiden valta-asemaa. Pääasia on kuitenkin suomalaisen poliittisen status quon ravistelu.

Lisäksi Perussuomalaiset ovat ainoita, jotka tuovat kansallisen perspektiivin politiikkaan. Siis perspektiivin, jossa valtiossa elävät ihmiset toimivat keskenään ratkaisten asioita. Nythän suomalainen politiikka on ollut hyvin pitkälle demareiden ja kokoomuksen kädenvääntöä työelämästä, siinä missä kepu hallitsee maaseudulla.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Jälkipohdintoja konservatismin, liberalismin ja libertarismin vertailuun

Jälkipohdintoja siis tähän tekstiin:

"The big three" suuressa syysvertailussa - konservatismi, liberalismi ja libertarismi

Pohdin tässä kirjoituksessa sitä, mikä näistä filosofioista voitti minkäkin osion.

---

1 Yksilönvastuu

Libertarismi olisi ehkä "liian raaka" yhteiskunnalle yksilönvastuussa. Libertaari ei tavallaan ajattele, että ei kaikki henkilön X epäonnistumiset välttämättä johdu täysin hänestä. Koska muut yhteiskunnassa toimivat henkilöt voivat vaikuttaa henkilön X epäonnistumiseen, tulee siis yksilönvastuuta lieventää. Libertaarien kanta yksilönvastuuseen on LIIAN jyrkkä, vaikkakin se saattaa olla vastalääke yksilönvastuuta hölläävään liberalismin kantaan.

Konservatismi painottaa yksilönvastuuta, mutta on tarvittaessa valmis koppaamaan yksilön yhteiskunnalliseen turvaverkkoonsa. Myöskään liberalismi ei säästele turvaverkossa, mutta jakaa sitä hieman turhankin avuliaasti, aiheuttaen vääristyneitä kannustimia (perverse incentive) tai siis suomalaisittain kannustinloukkuja, joissa työn tekemättä jättäminen on taloudellisesti kannattavampaa.

En kuitenkaan ole nähnyt, että Suomessa olisi missään vaiheessa sovellettu sosiaalietuuksiin erityisen kovaa tarveharkintaa, joten konservatismin käytännön toimivuus sosiaalietuuspolitiikassa jää nähtäväksi.

VOITTAJA: Konservatismi vaikuttaisi parhaalta välimuodolta extra-raa'an libertarismin ja passivoivan hölläkätisen liberalismin välillä.


2 Markkinat, markkinatalous

On selvää, että kahdesta suuresta, konservatismista ja liberalismista, molemmat puuttuvat markkinoihin, joskin konservatismi oletettavasti vähemmän. Siis paino sanalla oletettavasti.

Esimerkiksi verrattain konservatiivinen USA ei ole kunnostautunut sellaisena sosiaalietuuksien jakajana kuin Eurooppa, mutta sosiaalietuuksien sijasta USA:lainen byrokratia on sen sijaan paksu. Siinä missä Euroopassa jaetaan siis sosiaalietuus, USA:ssa avataan työpaikka valtion virastossa. Kumpi on sitten parempi?

Julkinen työpaikka luo talouskasvua jarruttavaa byrokratiaa, sosiaalietuus taas passivoitumista. Ei oikeastaan voi sanoa kumpi on parempi tai pahempi. Molemmat ovat ainakin huonoja ratkaisuja. Mikään ei nimittäin voita markkinaehtoista oikeasti jotain tuottavaa työtä.

VOITTAJA: Libertarismia ei voita mikään markkinoiden puolustajana.


3 Yksilönvapaus

Syytin konservatismia siitä, että se puuttuu mm. naisen oikeuteen saada abortti. Tietty myös kommunistiset järjestelmät kuten Ceaucescun Romania rajoittivat aborttia, ilmeisesti jotta työntekijöitä saataisiin kommunistitalouteen maksimimäärä. Tietty tämä kysymys on hyvin määritelmäriippuvainen, koska Ceaucescun Romania saattoi olla (ääri)liberaalin järjestelmän sijaan vasemmistokonservativiinen.

Kuitenkin konservatismi tunkee nenänsä ihmisten asioihin. Siinä missä konservatiivit ovat innokkaita tunkeutumaan ihmisten sukupuoli- ja lisääntymisasioihin asti, liberalismi sen sijaan jättää tunkeutumisen yleensä kansalaisen lompakkoon, josta lohkaistaan iso osa liberaalin järjestelmän instituutioihin verotuksen muodossa.

Sekä liberalismi että libertarismi painottavat laissez-fairea avioliitto-, sukupuoli- ja lisääntymisasioissa. Libertarismi myös lompakkoasioissa.

Kuitenkin kuten todettua, yksilönvapauksia ON mahdollista väärinkäyttää, ja niiden väärinkäyttö yleensä johtaa liberalismiin.

VOITTAJA: Libertarismi, mutta sillä varauksella, että yksilönvapauksia käytetään vastuullisesti. Konservatismille erityisiä miinuksia siitä, että se haluaa määrätä ihmisten lisääntymistä ja parinmuodostusta. Konservatismi on kuin perverssi pappi, joka haluaa kurkistella ihmisten makuuhuoneisiin.




4 Pakkovalta, autoritäriä

Liberalistisessa pakkovallassa ihastelin sitä, että se saa asiat toimimaan aina jollain tapaa. Ei tehokkaasti, ei taloudellisesti, ei inhimillisesti eikä nopeasti, mutta aina jollain tapaa. Eivät Neuvostoliitto ja DDR:kään olisi puksuttaneet niin pitkälle, ellei järjestelmä olisi jollain tavalla toiminut. Kuitenkin liberalistinen autoritäriä toimii vain lyhyellä tähtäimellä - kymmeniä vuosia tai vähän päälle ½-vuosisataa. DDR kesti 40 vuotta, Neuvostoliitto 70 vuotta. Suomalainen hyvinvointivaltio taas on puksuttanut vuoden 1966 Eduskunnan vasemmistoenemmistöstä lähtien.

Pitkällä tähtäimellä liberalistisesta pakkovallasta on taisteltava ulos, tai se kaatuu omaan mahdottomuuteensa, koska se jättää markkinat huomioimatta. Tämä taas johtaa merkittäviin tehokkuus- ja hyvinvointitappioihin yhteiskunnassa.

Konservatismille taas miinuksia siitä, että se tunkee pakkovaltansa ihmisten seksuaalireviirille. Francon Espanja kielsi pornografian, jolloin seksuaalirikosten, kuten raiskausten ja ahdistelujen määrä nousi (lähde: Freakonomics kirja).

VOITTAJA: Libertarismi painottaa yksilöiden välistä rauhanomaista kanssakäymistä, johon ei liity merkittävää säätelyä tai pakottamista julkisen vallan taholta. Kaikki liberaalit järjestelmät kaatuvat ennen pitkää, jonka jälkeen ne siirtyvät kohti libertarismia. Näin DDR, Neuvostoliitto kuin kommunistinen Kiina.
Konservatismi taas on luokan outo lintu.


5 Rasismi

Kansallisaate eli nationalismi liittyy enemmän konservatismiin kuin liberalismiin. Konservatismi voi olla rasistista, jos kansallisuusaate nähdään kuuluvaksi vain tietylle etniselle ryhmälle. Hyvä esimerkki tästä voisi olla Serbia. Sen sijaan USA on onnistunut hyvin sellaisen kansallisuustunteen luomisessa, jossa kaikki etnisyydet voivat kokea sen omakseen.

Liberalismissa taas esiintyy positiivinen rasismi, mm. positiivisen syrjinnän muodossa. Liberalismi myöntää implisiittisesti, että jokin rotu on heikommassa asemassa kuin toinen.

VOITTAJA: Libertarismi painottaa laissez-fairea rotukysymyksissä. Niin etuoikeuksia kuin rajoituksiakaan ei tulisi säätää rotuun perustuen. Libertarismi painottaa, että myös positiivisella syrjinnällä voi olla negatiivisia vaikutuksia, kuten uhriutuminen.

Toisaalta, jos rasismia esiintyy, esiintyy sitä yleensä konservatismin taholta. Joskus se voi olla oikeutettua, joskus ei. Liberalismi taas osoittaa, että hommat on saatava hoidetuksi jollain tapaa, ja yhteiskunnan on pyörittävä, joten se ottaa syrjityt rodut yhteiskuntaan mukaan positiivisen syrjinnän kautta.

Konservatismi on siis inherintisti rasistinen, kun liberalismi taas konservatismin vastaparina taas äärisuvaitsevainen. Mielestäni libertarismi selviää tässäkin voittajaksi.


6 Uskonto

Jos se vain konservatiiveille sallitaan, he tekevät uskonnosta yhteiskunnallista. Vaikka useimmat maailman pääuskonnoista antavatkin kestävät eettis-moraaliset ohjeet elämän elämiseen, konservatiivit rikkovat yksilönvapauksia uskonnon pakottamisella. Usein uskonto on kyseisen maan tai kulttuurin pääuskonto. Länsimaissa kyseessä on aina kristinusko. Esimerkiksi tämän päivän Unkarissa pääpuolue, konservatiivinen Fidesz on ilmeisesti lisännyt kristillisten ohjelmien määrää tv:ssä ja radiossa, ja tehnyt rukoushetkistä pakollisia Unkarin kouluissa. Toisaalta Unkarissa oli ateistinen kommunistihallinto, joten vuoroin vieraissa. Tässä taas havaitaan, miten konservatismi on liberalismin vastapari.

Tästäpä aukeaakin sitten hyvä aasinsilta liberalismiin. Liberaalit yleensä kompromettoivat uskontoa. Heille liberalismi ON uskonto itsessään. Toki liberaaleilla on syynsä uskonnon kompromettointiin. Se on ollut joko osa konservatistista hallintoa (Venäjän tsaari & ortodoksinen kirkko), tai se ei ole toiminut liberaalien haluamalla tavalla - siis tuoden yhteiskuntaan sitä mitä liberaalit haluavat.

Libertaarit sen sijaan toimivat ateistisella tai uskonnottomalla tavalla, korostaen universaaleja oikeuksia ja vapauksia - oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, omistusoikeutta, uskonnonvapautta jne. On ongelmallista, jos nämä universaalit oikeudet ja arvot pakkosidotaan johonkin tiettyyn uskontoon, ja vielä kuvitellaan, ettei niitä voi olla olemassa ilman ko. uskontoa, ja että muut uskonnot eivät toteuta näitä arvoja.

Liberaalien ehdoton ansio uskontoasioissa on uskonnollisten konservatiivien pitäminen kurissa. Koska jos liberaaleja ei ole poliittisella kentällä, niin SINÄ uskot JUMALAAN. Halusitpa tai et.

VOITTAJA: Libertarismi, koska se ei suosi tiettyä uskontoa, eikä pakota sitä muille. Toisaalta se ei myöskään tarpeettomasti ylikompromettoi uskontoa kuten liberalismi.


7 Tasa-arvo, tulonsiirrot

Liberalismi on pyrkinyt tuhoamaan patriarkaalisuuden perinnettä korostavaa konservatismia feminismillä. Osittain oikeutetusti - esim. naisten hyväksyminen tiettyihin ammatteihin, ja osittain oikeudettomasti, kuten saavutuksista riippumattomia naiskiintiöitä ajamalla. Liberalismin huonoihin puoliin kuuluu kuitenkin se, ettei se ole ajanut naisten asemaa markkinaehtoisesti. Suomen noin 600 000:sta kuntatyöntekijästä 75 % on naisia. Siten julkisesta sektorista on muodostunut erityisesti naisvaltainen suojatyöpaikkasektori, joka osaltaan vaikuttaa lisääntymiskäyttäytymiseen ja parinmuodostukseen (vähemmän lapsia, koska julkinen sektori elättää, vähemmän avioliittoja, koska naisilla alhaisempi insentiivi etsiä elättävä mies).

Toisaalta esim. Saudi-Arabian tapaisesta naisten oikeuksien polkemisesta aiheutuu merkittäviä tehokkuustappioita yhteiskunnalle, joten on löydettävä keskitie.

Mielestäni konservatismi ottaa verrattain hyvin huomioon sukupuolten väliset eroavaisuudet ja niiden huomioimisen yhteiskunnassa. Pidän miehiä naisia parempina johtajina. Jos naisille annetaan johtajan asema yhteiskunnan kautta, niin ongelmia on luvassa - muodossa tai toisessa. Jos naiset ovat niin ylivertaisia johtajina miehiin verrattuna, niin miksi he eivät ole laajemmin edustettuina yksityisten yritysten johtoryhmissä ja hallituksissa?

En pidä siitä, että naisille pitää johtajan asema julkisen sektorin säätelyn ja toimenpiteiden avulla. Siksi konservatismi miellyttää minua tässä asiassa.

Myös konservatismin kannanotto tulonsiirtoihin miellyttää minua. Erityisesti amerikkalaiset konservatiivit postuloivat, että tulonsiirrot ovat kuin veden kantamista kaivoon. Köyhät usein tuhlaavat rahat tuottamattomiin kohteisiin tai ylihintaisiin, järjettömiin ostoksiin, jolloin tulonsiirrot ovat rahan haaskausta.

Toisaalta historia on taas osoittanut - ja juuri konservatiivien tulisi huomioida menneisyys-perspektiivi - että jonkinlainen köyhäinapu tai sosiaalihuolto pitää olla olemassa - ja että tulonsiirrot ovat yksi tapa toteuttaa se. Kuitenkin käytännössä tulonsiirrot tarkoittavat usein erilaisia etuuksia erityisesti etnisille vähemmistöille valkoisissa maissa - mustille, hispanoille ja aasialaisille. Siten konservatismissa vaikuttava rasismi-aspekti usein estää tulonsiirtojen kannattamisen näille ryhmille, siinä missä liberalismi ei näe tässä mitään ongelmaa.

VOITTAJA: Yllättäen pidän konservatismista tämän kohdan viitekehyksessä. Konservatismi suhtautuu nihkeästi sukupuolten ja seksuaalivähemmistöjen (yhteiskunnalliseen) tasa-arvoon, ja jonkin verran myös tulonsiirtoihin. Mielestäni on ihan jees olla arvokonservatiivi, mutta talousliberaali. Siis konservatiivinen seksuaalis-sosiaalisissa asioissa, ja liberaali taloudellisissa asioissa.


8 Militärismi, asevarustelu, asevelvollisuus

Konservatismiin liittyy jonkin verran eksessiivisen eli ylitse menevän voiman käyttöä ja sen ihailua. Amerikkalaisten konservatiivien "Gun Rights Lobby" on yksi esimerkki tästä. En pysty ymmärtämään jenkkiä, joka ostaa 2 000 dollarilla aseita torjuakseen osittain sosiaalisista ongelmista kumpuavia uhkia. Ostaisi vaikka 500 dollarilla pyssyn ja käyttäisi loput hyväntekeväisyyteen.

Liberalismiin liittyy asevelvollisuudesta luopuminen, osittain äärivasemmistolaisen propagandan siivittämänä. Liberalismin ansio tässä on se, että se osoittaa konservatiiveille, että on pehmeämpiäkin keinoja erilaisten ongelmien ratkaisuun. Koska vasara on konservatiivien ainoa työkalu, kaikki ongelmat näyttävät naulanpäiltä. Toisaalta puna-armeijan esimerkkiä seuraten liberaalit ovat kuitenkin jokseenkin tahdottomia toimimaan voimakkaasti (suur)armeijaa vastaan.

Libertarismin ansioihin kuuluu erityisesti yleisen asevelvollisuuden eli sotaväenoton kritisointi. Mm. taloustieteilijä Milton Friedmanin (se oikea Friedman, en minä) kiistattomimpiin saavutuksiin USA:ssa kuuluu yleisen asevelvollisuuden kumoaminen. Libertaarit ovat osoittaneet kiistattomasti, että yleinen asevelvollisuus johtaa yhteiskunnassa tehokkuus- ja hyvinvointitappioihin, jolloin sitä pitäisi käyttää vain suursodan aikana.

VOITTAJA: Pidän konservatiiveja varsin joustamattomina, mitä tulee voimankäyttökysymyksiin. Mielestäni liberalismin ja libertarismin ansiot menevät jotakuinkin tasoihin tässä. Tietty jos voimaa pitää käyttää, niin konservatiiviset asehullut ovat mitä mainioimpia henkilöitä ko. hommaan. Kuitenkin voimankäytön tulisi olla viimeinen keino, myös yhteiskunnallisissa asioissa. Konservatiivit ovat liian herkkiä ratkaisemaan asiat väkivalloin.

Esimerkiksi useat konservatiivit ovat islamofobeja, ja kannattavat jonkinlaista "reconquistaa" nyky-Euroopassa.


9 Perhe, suku, avioliitto, lähiyhteisö

Heti alkuun voi sanoa, että liberaalit menevät eniten metsään atomisoidessaan yhteiskunnan yksilöihin. Vaikka julkisen sektorin edessä yksilöä on käsiteltävä yksilönä, olisi täysin autistista ajatella, että yksilöt voivat olla olemassa ilman perhettä, sukua ja lähiyhteisöä. Samalla liberaalien suhtautuminen tarkoittaa autoritäriää, eli viranomaisvaltaa.

Konservatiivit taas kannattavat em. entiteettejä, mutta eivät kuitenkaan voimaannuta (empower) niitä poliittisesti. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi antamalla kyläyhdistykselle työvoimatoimiston tehtäviä, ja jakamalla majoitusrahaa 20-30-vuotiaan työttömän lapsensa majoittaville vanhemmilleen asumistuen jakamisen sijaan.

En tiedä mistä konservatiivien voimaannuttamisen puute johtuu, liberaalien vastustuksesta, vai siitä, että myös konservatiivit kannattavat tulonsiirtoja poliittisen suosion varmistamiseksi.

VOITTAJA: En oikein tiedä. Konservatiiveilla on oikeanlainen suhtautuminen entiteetteihin, mutta he eivät saa aikaan mitään. Liberaalit taas ovat liian autoritäärisiä. Libertarismikaan ei oikein toimi tässä.


10 Byrokratia, "Big State"

Keskeisin ero konservatismin ja liberalismin välillä oli se, että vaikka molemmat kannattavatkin suurta julkista sektoria, konservatiivit ajavat sitä ensisijaisesti julkisin työpaikoin ja liberaalit sosiaalietuuksin.

Useat konservatiivit puhuvat suuren julkisen sektorin haittavaikutuksista, mutta eivät kuitenkaan käytännössä tee asialle mitään.

VOITTAJA: Libertarismi. Suuri julkinen sektori vie markkinoilta niiden hyvää tekevää voimaa. Libertaarinen taloustiede on todistanut tämän varsin aukottomasti. Suuresta julkisesta sektorista pitäisi pystyä "downgradeamaan" hajautetummalle tasolle aina mahdollisuuksien mukaan. Muuten edessä on järjestelmän kriisiytyminen ja lopulta romahdus.


---


SUMMA SUMMARUM 1

Konservatismi ja liberalismi ovat usein vastapareina monissa kysymyksissä.

Konservatismin voi tiivistää siten, että konservatiivit ovat kuin uskovaisia, jotka haluavat pakottaa koko yhteiskunnan elämään tavallansa. Tarkoitus varmasti on hyvä, mutta kun kaikki eivät halua elää sillä lailla kuin konservatiivit ehdottavat - vaikka tämä tosiasiassa saattaisikin olla monessa tapauksessa hyvä vaihtoehto.

Libertarismi ottaa nimenomaan kantaa mitä tulee pakottamiseen. Libertaarit dissaavat sekä konservatiiveja että liberaaleja, mitä tulee pakottamiseen ja julkisen sektorin rooliin.

Tavallaan vaikka konservatiivit ovat enemmän oikeassa monessa asiassa kuin liberaalit, saavat he toiminnallaan aikaan joskus kielteisiä reaktioita. Libertaarit tuovat tämän hyvin esille.

Liberalismin ehdottomimmat ansiot liittyvät yhteiskunnallisten häiriötilojen korjaamiseen - siis joissa on käytettävä markkinaehdottomia toimenpiteitä, ja jaettava etuisuuksia. Libertaarit kuitenkin osoittavat hyvin, että liberalismi voi olla vain lyhyen aikavälin ratkaisu, ja siitä on luovuttava libertaarimpaan suuntaan, tai se pettää aikanaan liberaalien jalkojen alta.


SUMMA SUMMARUM 2

Konservatismi olisi varmasti ok suurimmalta osin. Ongelmia tulee, kun konservatiivit haluavat pakottaa muita ihmisiä. Liberalismi nousee tällöin konservatismia vastaan. Libertarismi taas korjaa molempien em. ideologioiden aikaansaannoksia ja asenteita, jotta voitaisiin palata yhteiskunnalliseen optimitilaan.


SUMMA SUMMARUM 3

Jokaisella ideologialla tai filosofialla on omat vahvuutensa tietyissä tilanteissa, eikä voida sanoa, että esim. "liberalismi on paha" tai "libertarismi ei toimi". Ja kääntäen on tilanteita, joissa ideologiaa X ei voida oikein soveltaa optimiratkaisun saavuttamiseksi.

maanantai 18. marraskuuta 2013

"The big three" suuressa syysvertailussa - konservatismi, liberalismi ja libertarismi

Edit 23.11.2013: Tähän tekstiin on julkaistu jatko-osa "Jälkipohdintoja konservatismin, liberalismin ja libertarismin vertailuun"
---

Politiikassa voidaan tehdä erilaisia jakoja. Yksinkertaisin lienee vasemmisto/oikeisto -jako. Tarkastelen tässä kolmea suurta poliittista filosofiaa, konservatismia, liberalismia ja libertarismia.

Nämä kolme suurta ovat kuin kivi, paperi ja sakset. Kun niitä vertaillaan tietyssä kontekstissa, yleensä yksi voittaa toisen, ja häviää toiselle jossain aspektissa.

Aloitetaan.

Konservatismi

Konservatismi lienee vanhin näistä, tai sitten kyseessä on vain mielikuva, koska konservatismiin liitetään ns. "Wanhaan Aikaan" liittyviä mielikuvia. Konservatismi painottaa traditiota, perinteen merkitystä ja muuttumattomuutta. Tai ainakin hyvin hidasta tahtia muutoksille. Uskonto liittyy konservatismiin merkittävästi, joskin osittain ehkä liberaalien vaikutuksesta. Konservatiiveja pidetään yleensä oikealle päin kallellaan olevina. Konservatismi myös painottaa yksilön vastuuta valinnoistaan, muttei niin merkittävästi kuin libertarismi. Yksilönvapauksien kohdalla konservatismi katsoo parhaakseen pakottaa arvonsa muihin yhteiskunnan jäseniin, jos eivät muuten älyä näitä arvoja sisäistää. Konservatismin äärimuoto on natsismi.

Liberalismi

Liberalismi kyseenalaistaa sosiaaliset instituutiot, joita konservatismi pitää "pyhinä". Avioliitto, heterosuhteet, jopa ydinperhe. Liberalismi on sallivampi erilaisuudelle mitä konservatismi. Hieman konservatismin tavoin, liberalismi kannattaa isoa valtiota ("big state"), ja sitä, ettei yksilö välttämättä ole vastuussa tekemisistään. Nyky-Suomi on lähes malliesimerkki yhteiskunnasta, jossa liberalismi on päässyt valloilleen. Liberaalit ovat yleensä vasemmalle päin kallellaan. Liberalismin äärimuotona on äärivasemmistolaisuus.

Libertarismi

Libertarismi (klassinen liberalismi) lienee uusin tulokas poliittisten filosofioiden rintamalle, vaikka sen voidaan katsoa vaikuttaneen jo USA:n synnyn aikoihin. Libertarismi painottaa laissez-faire -politiikkaa, ja sitä, ettei kenenkään toisen tulisi sekaantua toisen asioihin - myöskään valtion kautta. Omistusoikeus, sekä oikeus omaan ruumiiseensa ovat libertarismin kulmakiviä. Libertarismi on ainut ideologia kolmesta, joka kannattaa minimivaltiota (minarkia). Äärimuodossaan libertarismi muuttuu anarkokapitalismiksi (ankapismi).

---

Katsotaanpa sitten miten nämä eri filosofiat performoivat tietyissä konteksteissa:


1 Yksilönvastuu

Konservatismi painottaa yksilön vastuuta itsestään, mutta on ilmeisesti valmis kaappaamaan yksilön yhteiskunnalliseen turvaverkkoonsa, jos jotakin tapahtuu. Konservatismi pääsee yksilönvastuussa siis vain "puoliväliin asti", vaikka painottaakin perinteisten sosiaalisten instituutioiden, kuten suvun ja perheen merkitystä.

Liberalismissa yksilönvastuu on heikoimmissa kantimissa. Usein liberalistisissa järjestelmissä erilaisia yhteiskunnallisia etuuksia myönnetään vastikkeetta. Liberalistisissa järjestelmissä yksilönvastuu rappeutuu pitkällä aikavälillä, koska kansalaiset huomaavat, että rahaa saa valtiolta "ilmaiseksi".

Libertarismi suhtautuu hyvin nihkeästi ellei peräti umpikielteisesti kaikenlaisiin julkisten instituutioiden kautta jaettaviin etuisuuksiin, koska ne rajoittavat muiden ihmisten yksilönvapautta. Miksi? Koska rahat näihin etuisuuksiin kerätään verojen kautta. Mitä enemmän veroja, sitä vähemmän yksilönvapautta, koska yksilöllä on entistä vähemmän rahaa, jonka käyttökohteista hän itse yksilönä voi päättää. Libertarismi kuitenkin korostaa vapaaehtoisen hyväntekeväisyyden merkitystä. Ns. sosiaalilibertaarit kannattavat kansalaispalkkaa, jotta libertaristiseen järjestelmään siirtyminen olisi mahdollista. He ovat kuitenkin vähemmistö libertaarien joukossa.

YHTEENVETO: Yksilönvastuu-asioissa libertarismi on merkittävin vastavoima valloilleen päässeelle liberalismille. Konservatismi pelaa tässä asiassa liberalismin taskuun, koska se ei ole ehdoton yksilönvastuun kannattaja.


2 Markkinat, markkinatalous

Konservatiivit suhtautuvat pääosin myönteisesti markkinatalouteen, mutta ovat kuitenkin valmiita tekemään siihen poikkeuksia, jos niin vaaditaan. Konservatiivit ovat libertaarien liittolaisia markkinatalous-asioissa, mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka.

Liberaalit sen sijaan ovat suurin uhka markkinataloudelle. Liberaaleissa järjestelmissä useat yhteiskunnalliset instituutiot ovat byrokraattisia ja julkisen sektorin järjestämiä - koulutus, terveydenhuolto, julkinen liikenne jne. Julkisen sektorin järjestämät palvelut tarkoittavat sitä, että yksityinen sektori, siis markkinatalouden ehdoilla toimivat yritykset EIVÄT järjestä niitä. Suomessa toki on poikkeuksia, esim. yksityisistä lääkärikäynneistä saa Kela-palautuksen niin halutessaan, ja on Suomessa yksityisiä koulujakin. Liberalismi on sanana hieman harhaanjohtava tässä tapauksessa, koska se viittaa vapaamielisyyteen. Kuitenkin siinä, että julkinen sektori järjestää kaiken toiminnan sektorilla X, ei ole juurikaan mitään vapaata.

Libertaarit taas ovat miltei synonyymi markkinatalousmyönteisyydelle. Libertaarit painottavat kaikessa toiminnassaan markkinoiden merkitystä, ja sitä, miten erityisesti liberalismi häiritsee markkinoiden toimintaa, aiheuttaen tehokkuus- ja hyvinvointitappioita koko yhteiskunnassa.

YHTEENVETO: Toisaalta markkinatalouteen kuuluu myös vastuu, koska vapautta ei voi olla ilman sitä. Toisaalta liberaalit argumentoivat, että julkisen sektorin on pakko järjestää terveydenhuolto ja koulutus, jos köyhillä ei ole siihen varaa. Ja köyhillä ei ole siihen varaa, koska rikkaat eivät anna näille rahaa. Toisaalta vain X osa yhteiskunnasta on köyhiä. Onko kaikkien silloin pakko käydä liberaalin järjestelmän järjestämä koulutus? Eikö olisi helpompaa kustantaa köyhille terveys- ja opintoseteleitä yksityisiin firmoihin? Entäpä liberaalien alkuperäinen väite, jossa köyhillä ei ole rahaa koulutukseen? Käsittääkseni ainakin työläispariskunta pystyi kustantamaan ainakin yhdelle ellei kahdelle lapselleen oppikoulun käymisen ahkeralla työnteolla.

Liberalismi usein myös unohtaa sen, että markkinoiden toimivuus on ns. pohjaedellytys myös sen toiminnalle. Pitkään jatkunut liberalismi johtaa samalla tapaa markkinatalouden taantumiseen kuin yksilönvastuun romahtamiseenkin. Jos liberalismi ei saa vaikutteita konservatismista tai libertarismista, romahtaa se lopulta omaan taloudelliseen mahdottomuuteensa.


3 Yksilönvapaus

Yksilönvapaudeksi katsotaan esim. uskonnonvapaus, ammatinharjoittamisen vapaus, kokoontumisvapaus, poliittisen järjestäytymisen vapaus, vapaus päättää omasta ruumiistaan, vapaus päättää omaisuutensa käytöstä jne.

Konservatismi pääsee jälleen "puoliväliin" saakka. Konservatismin suhtautumista yksilönvapauksiin kahlitsee eritoten uskonto. En tiedä ovatko ns. kirkostaeroamiskuulustelut vain ateistien sepitettä, mutta jos tällaisia on pidetty Suomessa vielä 1980-luvulla, niin ei yksilönvapaus kovin hyvässä hapessa ole. Katolisissa maissa taas ihmisten oikeus päättää omasta ruumiistaan on kyseenalainen, koska käsittääkseni osa niistä kieltää abortin kokonaan. Myös Irlanti kielsi avioeron vielä 2000-luvulla, ilmeisesti Raamattuun perustuen, vaikka Raamattu tosiasiassa sallii avioeron tietyissä olosuhteissa, joskaan ei pidä sitä toivottavana.

Ymmärrän konservatiivien argumentin siitä, että asioita, jotka ovat haitaksi yhteiskunnalle, mutta eivät yksilölle, pitää säädellä. Toisaalta: Onko pakkopullaksi muuttunut avioliitto niin kovin tuottavaa yhteiskunnan kannalta? Entäpä abortin kieltäminen, vaikka lasta kantava äiti on ilmaissut, ettei todellakaan halua lasta?

Siinä missä konservatismi perustelee yksilönvapauden rajoitukset pääosin uskonnolla, liberalismi perustelee yksilönvapauden rajoitukset sillä, että tietyt palvelut on tuotettava julkisesti, koska köyhät.

Liberalismi, huolimatta siis vapaamielisyyttä muka-signaloivasta nimestään, suhtautuu yksilönvapauksiin vieläkin negatiivisemmin kuin konservatismi. Liberalismi voi tarkoittaa hyvää, mutta runsaalla julkisten palvelujen tuotannolla liberalismi sekaantuu yksilön vapauteen päättää omasta omaisuudestaan. Tällä on usein negatiivinen vaikutus yksityisen sektorin työpaikkojen synnyn ja uusiutumisen kannalta.

Tietty usein liberalistiseen järjestelmään päädytään, kun rikkaat ovat laiminlyöneet yhteiskunnallisen velvollisuutensa köyhien auttamisesta.

Libertarismi taas pitää yksilönvapauksia itsestäänselvyytenä, koska ilman niitä ei voi olla kukoistavaa yhteiskuntaa. Kuitenkin erityisesti nuoret libertaarit - minä mukaanlukien - unohtaa aina välillä, että yksilönvapaudet tuovat myös vastuuta, ja vastuu realisoituu velvollisuuksina. Yksilön tulisi aina myös huolehtia heikommistaan - niin tutuista kuin tuntemattomista - käyttäen omaa omaisuuttaan ja kykyään. Näin on Suomessa toimittukin, esim. 1900-luvun alkupuoliskolla perustettiin useita hyväntekeväisyysjärjestöjä, jotka ovat olemassa vielä tänäkin päivänä. Kuitenkin näiden rahoitus tuppaa tänäpäivänä ilmeisesti tulevan julkisista lähteistä yksityisten sijaan.

YHTEENVETO: Yksilönvapaudet ovat kaksiteräinen miekka. Se, että ne ovat voimassa, tarkoittaa myös velvollisuuksia. Liian usein libertaaritkin sortuvat "kaikki mulle heti" -ajatteluun. Liberalismi osoittaa, miten asiat tulevat hoidetuksi jollain tapaa, vaikka yksilönvapauksia ei olisikaan. Toisaalta libertarismi osoittaa, miten yhteiskunta kehittyy, kun yksilönvapauksia kunnioitetaan.


4 Pakkovalta, autoritäriä

Pakkovalta, autoritäriä tai viranomaisvalta liittyy hyvin pitkälle yksilönvapauksiin. Argumentoin, että pakkovalta on aina seurausta siitä, että yksilöt eivät osaa käyttää vapauksiaan oikein. Ja koska vapauksia ei osata käyttää oikein, tarkoittaa se sitten pakkovaltaa.

Liberalismi osoittaa sen, että asiat saadaan toimimaan aina jollain tapaa, kun käytetään pakkovaltaa. Ei ehkä tehokkaasti, eikä taloudellisesti, mutta aina jollain tapaa. Pyörihän Neuvostoliitto ja DDR:kin aikansa. Liberalistinen pakkovalta johtaa kuitenkin nopeasti merkittäviin tehokkuus- ja hyvinvointitappioihin. Siten siitä pitäisi pyrkiä irti, kun siihen johtaneet alkuperäiset yksilönvapauksien väärinkäytöstä johtuneet syyt on saatu korjattua. Toisaalta käytännön kokemus osoittaa, että (ääri)vasemmistolaiset autoritäriät kaatuvat usein romahduksen omaisesti, koska ne eivät juurikaan skaalaudu taaksepäin autoritäriää edeltäneeseen tilaan. Ehkä merkittävimpiä esimerkkejä rauhanomaisesti kaatuneista autoritäriöistä ovat Espanja ja Portugali 1970-luvulla, joskin ne edustivat tyypiltään konservatiivista autoritäriää enemmän kuin liberaalia.

Liberalismi suhtautuu aina myönteisesti pakkovaltaan, koska verotus ja massiivinen julkinen sektori vaativat aina valtion käden ulottamista ihmisten palkkapusseihin.

Konservatismin suhtautuminen pakkovaltaan on taas konditionaalinen eli ehdollinen. Toisaalta konservatiivit painottavat traditionaalisia yhteiskunnallisia yksikköjä; avioparit, perheet, suvut, lähiyhteisöt. Pakkovalta näyttäytyy konservatismissa usein arvokysymyksissä enemmän kuin jonkin yhteiskunnallisen asian tai palvelun järjestämisessä julkisen sektorin kautta. Esimerkiksi Francon falangistiautoritäriä Espanjassa otti katolisen kirkon kaverikseen. Abortteihin ja avioeroihin säädettiin rajoituksia. Samoin pornografia oli Francon Espanjassa kiellettyä, koska se oli konservatististen arvojen vastaista. Siten sen jakelua säädeltiin pakkovallalla. Samoin myös Singapore, jossa kuuluisa "pettäjäsivusto" AshleyMadison.com on kielletty hallituksen toimesta "perinteisten arvojen vastaisena".

Tavallaan myös konservatismi ottaa holhousvaltion roolia, joskin vähemmässä mittakaavassa kuin liberalismi.

Libertarismi sen sijaan painottaa ihmisten välistä rauhanomaista omistusoikeudet huomioivaa kanssakäymistä. Koska libertarismi kannattaa yksilönvapauksia, suhtautuu se kielteisesti erilaisiin pakkovallan muotoihin, olipa kyseessä perinteinen ateistinen kommunismi, natsismi tai teokraattinen poliittinen islamismi. Libertarismi ei kuitenkaan ota kantaa siihen, onko pakkovaltaan päädytty "oikeutetusti" vai "oikeudettomasti". Esimerkiksi useat esimerkit Väli-Amerikassa (Kuuban Batista, Nicaraguan Somozat) osoittavat, että siellä työläistä on aidosti sorrettu ja kunnolla, siinä missä Suomessa työläisen palkka on saatettu vain maksaa pari päivää myöhässä. Libertarismin vahvuus on järjestelmän korjaamisessa, eli siinä, että liberalistisesta - tai konservatistisesta autoritäriästä on joku päivä pyristeltävä irti.

YHTEENVETO: Sekä liberalismin että konservatismin yhteydessä esiintyy pakkovaltaa enemmän tai vähemmän, ja ne suhtautuvat siihen reilusti myönteisemmin kuin libertarismi.


5 Rasismi

Konservatismiin liittyy nationalismiaate enemmän kuin liberalismiin. Usein tietyn kansan edustajat ovat lähestulkoon aina tiettyä rotua - valkoisia, aasialaisia, mustia, hispanoja. Nationalistiaatteen kautta konservatismiin liittyy aina jonkin verran siis rasismia.

Liberalismi ammentaa jonkin verran voimaansa kansainvälisestä työväenliikkeestä, internationaalista, ja sorrettujen uhriasemasta. Siten liberalismi ei useinkaan ota kantaa rotuseikkoihin, muuten kuin tavallaan positiivisessa mielessä (positiivinen syrjintä). Koska esimerkiksi mustat ovat olleet USA:ssa orjan asemassa aikoinaan - siis sorrettuja - tulisi heille osoittaa siis positiivista syrjintää esim. opiskelupaikkakiintiöiden muodossa. Liberalismi ei ole rasistinen per se, mutta se tavallaan menee "yhden askeleen yli" liikasuvaitsevaiseen suuntaan, jossa rodulla katsotaan olevan vaikutusta tietynlaiseen käyttäytymiseen, esim. heikkoon koulumenestykseen tai rikollisuuteen. Aikanaan olleeseen uhriasemaan vedoten liberaalit saattavat haluta tietyille roduille yhteiskunnallista tasoitusta (handicap) esim. em. opiskelukiintiöiden muodossa, tai alhaisempien rikostuomioiden muodossa.

Se, että liberaalit haluavat em. helpotuksia tietyille roduille johtaa myös pakkovaltaan, yksilönvapauksien laskuun, yksilönvastuun hämärtymiseen ja markkinatalouden dissaamiseen, koska tietyille roduille haetaan etuoikeuksia julkisen vallan kautta.

Libertarismi painottaa laissez-faire asennoitumista rotukysymyksissä. Monet, pääasiassa liberaalit ovat syyttäneet libertaareja rasisteiksi, koska tietyt rodut eivät juurikaan pärjää markkinataloudessa, jota libertaarit kannattavat. USA:ssa mm. mustat pörssimeklarit ovat nostaneet kanteen työnantajia vastaan siitä, että valkoiset pörssimeklarit saavat heitä parempaa palkkaa. Kuitenkin heille on korostettu sitä, että pörssimeklarin palkka määräytyy tulosten perusteella, ja jos mustat eivät pysty samoihin tuloksiin kuin valkoiset, niin heillä ei ole oikeutta valittaa palkkojen väitetystä "epätasa-arvosta". Libertaarit myöskin korostavat, ettei tiettyjen rotujen tulisi uhriutua, siis omaksua uhrin asemaa, vaan pyrkiä saamaan kaikki irti niistä mahdollisuuksista, joita heillä on.

YHTEENVETO: Näistä kolmesta yllättäen rakkauden uskontoa, siis kristinuskoa, painottava konservatismi on kaikista rasistisin.


6 Uskonto

Vähemmän yllättäen konservatismi painottaa perinnettä, johon mm. länsimaissa kuuluu kristinusko. Siten konservatismi on kaikista kolmesta pääfilosofiasta uskonnollisin. Kuitenkin kuten kohdassa 4 Pakkovalta, autoritäriä mainittiin, niin konservatismi pyrkii kuitenkin tuputtamaan uskontoa kaikille ihmisille valtiovallan kautta. Hyvinä esimerkkeinä tästä ovat lukuisat valtionkirkot eri Euroopan maissa, ja niille myönnetyt erityisoikeudet. Voidaan sanoa, että konservatismi suhtautuu positiivisesti uskontoon, mutta kääntöpuolena on sitten se, että sitä tuputetaan kaikille ihmisille julkisen sektorin kautta.

Liberalismi on pääasiassa uskontokielteinen. Tähän on monta syytä, ei vain yksi siis. Kuten edellä todettiin, liberalismi imee vaikutteita kansainvälisestä työväenliikkeestä, internationaalista, joka taas imee vaikutteita ateistisesta kommunismista. Osaltaan liberalismin uskontokielteisyys johtuu siitä, että esimerkiksi tsaarin Venäjällä kristillis-ortodoksinen kirkko oli kompiksessa tsaarin kanssa. Koska kommunistit vastustivat tsaarinvaltaa, siis monarkiaa, vastustivat he myös kirkkoa ja uskontoa. Lisäksi liberalismi painottaa pakkovallalla tuetun julkisen sektorin merkitystä palveluiden ja ihmisten arkielämän järjestämisessä, siinä missä kristinusko ja Raamattu painottaa rauhanomaista, rakastavaa keskinäistä, markkinatalouteen perustuvaa kanssakäymistä (kts. Gary Northin artikkeli Raamatusta ja markkinataloudesta).

Liberalismin ehkä paras puoli on konservatistisen valtionuskonnon rajoittaminen tai jopa kumoaminen. Espanjassa sosialistien pääministeri Zapatero mm. lakkautti katolisen kirkon valtiontuen 2005. Norjassa taas kirkko ja valtio erotettiin sosiaalidemokraattien valtakaudella 2010. Jos liberaalit puuttuvat julkisen uskonelämän taistelukentältä, niin libertaareilla on todella kova työ pitää konservatiivit sieltä poissa. Kun liberaalit ovat paikalla, uskonnon kompromettointi on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Toisaalta myös Suomessa, kuten myös muualla maailmalla, on alkanut esiintyä liberaaleja vasemmistokristillisyyden muotoja.

Libertarismi suhtautuu uskontoon laissez-faire -meiningillä. Niin kauan kuin uskonto ei vaikuta muiden ihmisten vapauksiin, ei siihen tule puuttua. Monet libertaarit määrittelevätkin itsensä ateisteiksi tai uskonnottomiksi, ja korostavat universaaleja uskonnosta riippumattomia arvoja, kuten yksilönvapautta, markkinataloutta ja omaisuuden suojaa. Tämä usein siksi, että uskontoa käytetään konservatiivien toimesta lyömäaseena oikeuttamaan erilaisia ihmisten vapauksiin puuttuvia toimia. Esimerkiksi Rothbard oli uskonnoton, mutta hänen vaimonsa oli kristitty. Republikaanien Ron Paul on taas episkopaalikristitty.

YHTEENVETO: Liberalismi on konservatistisen uskonnon leviämisen kannalta rajoittavin vastavoima. Siinä on liberalismin kiistattomin etu julkista uskontoa koskevissa kysymyksissä.


7 Tasa-arvo, tulonsiirrot

Konservatismi suhtautuu myönteisesti yksilönvastuuseen. Useat, erityisesti amerikkalaiskonservatiivit korostavat sitä, että tulonsiirrot köyhille ovat moraalittomia, koska köyhät usein käyttävät tulonsa lähes kokonaan kuluttamiseen sijoittamisen sijasta. Siten tulonsiirrot köyhille johtavat resurssien haaskaamiseen.

Tasa-arvokysymyksissä konservatismi painottaa perinteisiä arvoja, siis patriarkaalisuutta, kuten myös kykyjen mukaan määräytyvää asemaa yhteiskunnassa ja organisaatioissa.

Liberalismi sen sijaan on nimenomaan tasa-arvoa ja tulonsiirtoja korostava ideologia. Tasa-arvo tulee liberalismiin lähinnä marxismin ja kommunismin eteishuoneen kautta, feminismin muodossa. Feminismi on patriarkaalisuuden vastakohta. Voi olla kuitenkin totta, että naista saatettiin alistaa patriarkaalisessa konservatismissa, ja naisen asema oli rajoitettu - joskin konservatiiveilla on tähän perustelunsa. Myös tulonsiirrot ovat oleellinen osa liberalismia, koska niiden kautta liberalistit uskovat saavuttavansa taloudellisen tasa-arvon sukupuolten tasa-arvon ohella. Tulonsiirrot taas vaativat julkista byrokratiaa.

Libertaarit suhtautuvat tasa-arvo kysymyksiin laissez-faire -periaatteella. Jos nainen on miestä parempi johonkin tehtävään, se on ok, eikä sitä tule rajoittaa patriarkaalisuuteen perustuen. Tulonsiirtoihin libertaarit suhtautuvat kielteisesti, jos ne tapahtuvat julkisen sektorin kautta. Tällöin tulonsiirtojen toteuttaminen vaatii byrokratiakoneistoa, joka tarkoittaa verotusta, ja verotus on puuttumista yksilön vapauteen määrätä henkilökohtaisesta omaisuudestaan. Sen sijaan vapaaehtoiselle hyväntekeväisyydelle libertaarit eivät aseta rajoitteita.

YHTEENVETO: Liberalismi suhtautuu kaikista myönteisimmin tasa-arvoon ja tulonsiirtoihin, mutta tukee näiden toteuttamista lähes pelkästään julkisen sektorin toimien kautta, ei siis vapaaehtoisen interaktion kautta. Konservatismi ja libertarismi vastustavat tulonsiirtoja, joskin eri syistä.


8 Militärismi, asevarustelu, asevelvollisuus

Konservatismiin liittyy oleellisena osana isänmaallisuus ja nationalismi. Jokaisen miehen odotetaan suorittavan asepalveluksen, jotta kansallisvaltiota voidaan puolustaa aseellisesti. Armeijalla voi olla suuri merkitys yhteiskunnassa. Näin mm. USA:ssa ja Venäjällä. USA:ssa mm. pesäpallo- ja jalkapallopeleissä voi olla mukana asevoimien edustajia avaamassa peliä.

Liberalismi keskittyy lähinnä yhteiskunnan sisäisiin (sosiaali)ongelmiin ja niiden ratkaisuun julkisen sektorin kautta. Siten liberalismi suhtautuu nihkeämmin militärismiin, asevarusteluun ja asevelvollisuuteen kuin konservatismi, muttei juurikaan vastusta niitä erityisesti. Vaikka Suomi on verrattain liberalistinen maa, ei yleistä asevelvollisuutta ole onnistuttu kumoamaan.

Useat libertaarit suhtautuvat kielteisesti sotaan ja asevelvollisuuteen, koska ne tuottavat taloudellista tappiota. Useat libertaarit valitsevat sodan sijasta rauhan, mutta kannattavat kuitenkin tarpeen tullen vapaaehtoista asevelvollisuutta ja ammattiarmeijaa. Libertaarien etu puolustuskeskustelussa on se, että he tuovat esille asevelvollisuusarmeijan ja liiallisen asevarustelun yhteiskunnalle aiheuttamat tehokkuus- ja hyvinvointitappiot.

YHTEENVETO: Konservatiivit ovat verrattain innokkaita käyttämään ei-rauhanomaisia ratkaisuja niin valtioiden välisissä suhteissa kuin kansalaisten välisessä interaktiossa (aseoikeudet, "gun rights"). Sen sijaan liberaalit ja libertaarit ovat konservatiiveja järkevämpiä tässä.


9 Perhe, suku, avioliitto, lähiyhteisö

Konservatismi korostaa perinteisten yhteiskunnallisten instituutioiden merkitystä ja pysyvyyttä. Näitä instituutioita ovat mm. heteroseksuaalinen avioliitto, ydinperhe, suku, kyläyhteisö. Kuitenkin konservatiivit ovat jonkin verran epäkoherentteja siinä, että samalla he kuitenkin kannattavat julkisen sektorin puuttumista, jos yksilön vastuu itsestään pettää. Jos konservatiivit olisivat tässä asiassa koherentteja, korostaisivat he perheen, sukulaisten ja lähiyhteisön roolia talous-, alkoholi- ja mielenterveysongelmaisten hoidossa ja tukemisessa.

Liberaalit sen sijaan atomisoivat yhteiskunnan yksilöiksi, joilla ei kuitenkaan ole välttämättä vastuuta itsestään. Myös libertaarit kannattavat yksilö-perspektiiviä, mutta yksilön absoluuttisella vastuulla itsestään. Liberaalien puheissa eivät juuri konservatiivien korostamat instituutiot näy. Köyhästä pitää huolen sosiaalitoimi, alkoholiongelmaisesta julkinen vieroitusohjelma ja mielenterveysongelmaiset sijoitetaan julkisiin laitoksiin.

Libertaarit ottavat instituutioihin laissez faire -kannan. On aivan sama millaiset sukulaisuus- tai aviosuhteet henkilöllä on, jos se ei aiheuta haittaa muille. Useat libertaarit vastustavat keskitettyä valtaa (keskusvalta), ja kannattavat vallan jakamista alimmille tasoille, joita erilaiset lähiyhteisöt saattavat edustaa. Siinä missä konservatiivit sanovat tukevansa lähiyhteisöjä, he eivät kuitenkaan voimaannuta niitä toimimaan täysin voimin.

YHTEENVETO: Konservatiivien yksilön, perheen ja lähiyhteisöjen korostaminen ei realisoidu politiikassa. Libertaarit ovat tähän ainoa toimiva ratkaisu.


10 Byrokratia, "Big State"

Vuosien 1910-2008 Yhdysvaltoja voidaan pitää esimerkkinä konservatiivisesta byrokratiasta, "isosta valtiosta", johon liittyy uskonto, isänmaallisuus, asevarustelu jne. Konservatiivien suurin synti libertaristiselta kannalta on se, että konservatismi suhtautuu myönteisesti hyvinvointivaltioon, holhousvaltioon, sosiaalivaltioon (you name it), kunhan se kannattaa konservatistista ideologiaa. Puhutaankin ns. "sinisestä sosialismista".

Liberalismi taas on byrokratian ja etatismin grand old man tai lady - tasa-arvokannan vahvuudesta riippuen. Suurin osa liberalismista toteutetaan käytännössä julkisen sektorin kautta, ja tämä jos mikä tarkoittaa byrokratiaa ja isoa valtiota. Vaikka tälle voikin olla perustelunsa (mainittu aikaisemmissa kohdissa), tarkoittaa iso valtio aina tehokkuus- ja hyvinvointitappioita sen etujen vastapainoksi, ja pitkällä tähtäimellä isosta valtiosta on päästävä eroon, koska se johtaa stagnaatioon ja markkinatalouden alamäkeen.

Libertarismin parhaisiin puoliin tässä keskustelussa kuuluu kritiikki byrokratian hitautta, joustamattomuutta, epätaloudellisuutta ja epäinhimillisyyttä kohtaan. Vaikka minarkistit kannattavatkin minimivaltiota, tulisi sen järjestää vain välttämättömimmät julkiset toiminnot, kuten oikeuslaitos, poliisi ja armeija. Joidenkin mielestä myös tieverkosto.

YHTEENVETO: Tosiasiassa konservatiivien ja liberaalien välillä ei ole eroa, mitä tulee byrokratian ja ison julkisen sektorin kannattamiseen. Tosin liberaali iso valtio hajoaa ennemmin, koska liberalismi suhtautuu kielteisemmin markkinatalouteen ja yksilönvastuuseen. Libertarismi on tarvittava aines tähän poliittiseen soppaan. Se on antidootti, siis vastamyrkky byrokratialle ja isolle julkiselle sektorille.

---

Edit 23.11.2013: Tähän tekstiin on julkaistu jatko-osa "Jälkipohdintoja konservatismin, liberalismin ja libertarismin vertailuun"

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

"Tapa mies, raiskaa tyttöystävä"

"Booking out, see my girlfriend/Saw her with another man/Kill the man, rape my girlfriend/With my rifle and my buddy and me." 

Näin lauletaan singaporelaisessa armeijalaulussa, jota on sittemmin ehdotettu poistettavaksi käytöstä. Itselleni taas opetettiin intin lähitaistelukoulutuksessa rynnäkkökiväärin lippaalla lyömisestä, että "asenna se lipas poikittain sen horopaskan leegoihin!"

Tätä ja paljon muuta misantrooppista kamaa tulee esiin intissä, vaikka ne eivät lainkaan kuulu koulutusohjelmaan. Vastustan siis yleistä asevelvollisuutta, ja tämä on yksi niistä syistä miksi sitä vastustan. Osa kouluttajista ja varusmiehistä pitää yllä "väkivallan kulttuuria", jossa vihollinen demonisoidaan ihmispaskan tasolle, jolle saa tehdä mitä tahansa. Vaikka sodassa tästä on varmasti hyötyä, en ymmärrä miksi niin tehdään rauhan aikana.

Juuri ennen työelämään etabloitumista 19-20-vuotiaat varusmiehet siis oppivat intissä siis kaikkea sellaista, mitä työelämässä tai normaalielämässä yleensäkään ei tarvittaisi. Edellä mainittu misantrooppinen paska on yksi näistä "opeista", joita siellä "opitaan".

Eivätkä Suomen ja Singaporen armeijat ole tästä poikkeus. Monissa muissakin armeijoissa opitaan vähän kaikkea mitä ei todellakaan tarvittaisi sivarissa.

Kannatan siis yleisen asevelvollisuuden korvaamista ammattiarmeijalla ja kohtuullisen kokoisella varusmiesreservillä, joka perustuu vapaaehtoisuuteen. Eipähän kukaan, joka ei halua moisia "oppeja" oppia, joudu sinne pakolla.

Harva myös tietää, että nykyisenkaltainen yleinen asevelvollisuus betonoitiin käyttöön vasta 2. maailmansodan aikaan Suomessa. Sitä ennen asepalvelukseen valittiin huomattavasti pienempi osa ikäluokasta. Nyt 70 vuotta sotien jälkeen koko ikäluokka käy edelleen asepalveluksen. Hei, haloo?

Eikö olisi aika järkeistää puolustusta? Järkeistäminen ei välttämättä tarkoita sitä, että puolustuksen taso madaltuisi. Ei 100 000 huonokuntoista ja demotivoitunutta reserviläistä ole mikään "uskottava puolustus". Vitsi se saatana on! Vaikka olisi toiset 100 000 hyväkuntoista ja motivoitunutta varusmiesreserviläistä tukena.

Allekirjoita kansalaisaloite yleisen asevelvollisuuden lakkauttamisesta osoitteessa:

www.ohion.fi


perjantai 15. marraskuuta 2013

Suomalaisyritysten kummalliset, ei-markkinaehtoiset rahalähteet

Suomea on kritisoitu milloin minkäkin tahon kohdalta siitä, että suomalainen yritysrahoitus luottaa liikaa julkisen sektorin rahalähteisiin. Mistä siis suomalainen (suur)yritys voi niin halutessaan saada fyrkkaa? Listataanpa:

  • Sitra
  • Tekes
  • Finnvera
  • EU:n projektirahastot
  • Maakunnalliset maakuntahallintojen rahastot
  • Eläkevakuuttajat (Ilmarinen, Varma, Etera, Eläke-Fennia, LähiTapiola, Pensions-Alandia, Veritas, Keva)
  • Solidium (valtion sijoitusyhtiö)

Eikä tuossa varmaankaan kaikki, mutta tärkeimmät kuitenkin.

Suomalaisen yritysrahoituksen perusongelma on se, että em. tahoilta saa rahaa helposti, kun taas yksityisiltä sijoitajilta sitä on hieman vaikeampaa saada.

Talvivaara on hyvä esimerkki yhtiöstä, joka on julkisten rahoittajien, esim. eläkevakuuttajien rahoittama.

Julkiset rahoittajat jakavat mielellään rahaa kotimaahan, mutta niiden asiantuntemus on vähän miten on. Suurin osa julkisen rahoituksen puolella toimivista ihmisistä on pääomasijoittaien ja venture capitalistien sijaan virkamiehiä ja byrokraatteja.

Myös Finnairia on pidetty pitkään hengissä eläkevakuuttajien ja Solidiumin sijoituksilla.

Miksi suomalaisyritykset karsastavat yksityisiä rahalähteitä?

Koska yksityiset pien- ja suursijoittajat yleensä vaativat enemmän. Yrityksen johdon on todella piiskattava henkilökuntaansa, ja se aiheuttaa kränää firmoissa.

Kun rahoitus tulee valtiolta, voidaan keskittyä työpaikan sosiaaliseen ilmapiiriin ja muihin mukavuuksiin. Jos tulee rahoitusvaikeuksia, niin pyydetään lisää fyrkkaa.

Case Talvivaara

Talvivaarahan on nyt ongelmissa sen takia, ettei se saanut lisärahaa julkisilta rahoittajilta, kuten Solidiumilta ja eläkevakuuttajilta. Nikkelin hinta romahti, jolloin toiminta ei enää ole kannattavaa.

Kannattaisiko Pekka Perän saneerata organisaatiota ja tehostaa toimintaa, vai ovatko suureet sellaiset, ettei Talvivaaraa saa kuntoon ilveelläkään?

SUMMA SUMMARUM #1

En tiedä kuinka paljon Suomen yritysrahoituksesta on julkisen rahoituksen varassa. Summa on kuitenkin huomattava.

Pitkään näin ei kuitenkaan voi jatkua. Tämän päivän yritysmaailmassa omistajilta (siis sijoittajilta) edellytetään kasvavaa know-howta yrityksen toimintaympäristöstä. Virkamiesmäiset byrokratiarahastot vastaavat perin kehnosti tähän haasteeseen.

Seurauksena on se, että suomalaisyritysten kilpailukyky verrattuna yksityisrahoitteisiin ulkomaalaisiin yrityksiin heikkenee.

SUMMA SUMMARUM #2

Suomalaisten ja suomalaisten yritysten ei pitäisi arastella yksityistä pääomaa.

Nyt julkisesta rahoituksesta on tullut jonkinlainen ikiliikkuja. Ajatellaan vaikkapa eläkerahastoja. Työntekijät maksavat työnantajan välityksellä osan palkastaan eläkerahastoihin, jotka sijoittavat sen takaisin työntekijöiden työpaikkoihin.

Ja pyörä pyörii jälleen. Kuinka kauan - se jää nähtäväksi.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Taloussanomat: "Onko Suomen leijona luovuttanut?"

Harvoin on Taloussanomissa näin hyvää kolumnia. Risto Pennanen kirjoitti tänään 13.11.2013:

Onko Suomen leijona luovuttanut?

Lainauksia:

Muutama vuosi sitten alkanut taloustaantuma on nostanut esiin lähinnä vastakkainasetteluja, omien etujen puolustamista ja epätoivoa. Suomi ei ole saanut aikaan talvisodan eikä edes Korpilammen henkeä.


Sisällissodan jälkeen presidentiksi noussut K.J.Ståhlberg aloitti kansakunnan yhtenäisyyden rakentamisen. Myös 1940-luvun Suomi pystyi jälleenrakentamiseen, osin tosin pakon edessä. Nyt jälleenrakentamisen taakse ei kuitenkaan ole saatu laajoja voimia muussa kuin tulosopimuksen tekemisessä.

Filosofi Pekka Himanen yritti puhua uudesta hengestä, mutta lähinnä pinnalliselta kuulostanut filosofi ei hengenkohottajaksi noussut.

---

Suomen huono henki kumpuaa ay-liikkeen joustamattomuudesta

Pennanen on oikeassa siinä, että meillä Suomessa on tällä hetkellä tappiomieliala. Tuo tappiomieliala johtuu siitä, että ammattiliitot ja julkisen sektorin työntekijät ovat onnistuneet organisoimaan itselleen parlamentaarisia kanavia pitkin yhden Pohjois-Euroopan parhaimmista palkkatasoista.

Nyt tuosta tasosta pitäisi suoraan sanottuna luopua - ainakin siis osasta siitä, ei tietenkään kaikesta. Miksi? Koska Suomen kilpailijamailla työvoimakustannukset ovat reilusti alhaisemmat.

Käytännössä mitä Suomessa tehdään nyt on se, että istutaan paikoillaan, kun muut liikkuvat. Teollisuuden YT-neuvotteluja tullaan näkemään vielä toinen mokoma vähintään. Viro, Puola ja Tsekki vetävät - puhumattakaan BRIC- ja Next11-maista, joissa todellinen maailmantalouden kasvu tapahtuu.

Suomalaisen ay-liikkeen airoissa istuukin nyt sellaista porukkaa, jonka päätavoitteena on maksimipalkka - turha siitä on valehdella. Money, money, money! Saksassa ay-liike sen sijaan on ollut järkevä. Esimerkiksi Opel uhkasi tehtaan sulkemisella, jolloin työntekijät älysivät käyttää "option B:n", eli madaltaa palkkaansa - ainakin siis väliaikaisesti.

Suomessa sen sijaan tuntuu olevan linja "Kaikki tai ei mitään" tai "Tässä poterossa joko voitetaan tai hävitään". Kaikenlainen palkkajoustavuus loistaa poissaolollaan - tietty osin johtuen keskitetystä tuloratkaisusta.

Suomi kaipaa henkistä johtajaa

Pennanen on myös oikeassa siinä, että Suomi kaipaisi nyt positiviisen henkisen ilmapiirin rakentajaa. Filosofi Himasesta ei Pennasen mielestä ollut siihen, kuten ei myöskään presidentti Niinistöstä. Olen tästä samaa mieltä. Himanen ei todellakaan ole suosittu median eikä kansankaan silmissä +700 000 euron selvitystyöllään. Samoin Salella alkaa olla hieman puhti pois, kun puhutaan tämän päivän Suomesta.

Olen myös itse viimeaikoina puhunut konstruktivismin tärkeydestä. Suomessa on yhä edelleen klassinen oikeisto vs. vasemmisto -poliittinen asetelma. Erityisesti vasemmisto ay-liikkeineen on kaivautunut syvälle poteroihinsa: "Saavutetuista eduista pidetään kiinni".

Suomen tilanne alkaa muistuttamaan Uruguayta 1960- ja 1970-luvuilla. Uruguayhin oli tuolloin rakennettu suomalaisen tapainen hyvinvointivaltiojärjestelmä ja maassa oli vahva ay-liike. Kuitenkin nämä rakenteet aiheuttivat myös uudistumiskyvyttömyyden. Uruguay kriisiytyi 1970-luvulla, talous sukelsi, ja hyvinvointijärjestelmä rappeutui. Onko tässä myös Suomen tulevaisuus? Toivon ettei ole.

Olen myös kirjoittanut siitä, että hyvinvointivaltiojärjestelmä skaalautuu huonosti taaksepäin. Rakenteita pitäisi siis muuttaa, mutta onnistuuko se - vaikka siis Suomella olisi vahva henkinen johtaja?

SUMMA SUMMARUM

Mielestäni Pennasen kolumni kiinnittää huomion erittäin tärkeään asiaan - siis ilmapiiriin. Jos Suomen ilmapiiri saadaan kuntoon, niin rakenteetkin varmasti muuttuvat. Sen sijaan rakenteiden muuttaminen ilman ilmapiiriin tärkeyden huomiointia ei varmasti johda mihinkään pitkällä aikavälillä kestävään tilaan.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Suomen puolueet esittelyssä - Lue hyvät ja huonot puolet! (No, oikeastaan vain huonot puolet)

Demarit, SDP - työväenpuolue

Hyvin toimiessaan demarit ajavat työntekijöiden etua ja oikeuksia työpaikoilla. Nykymuodossaan ammattiyhdistysliikkeen ohjaamat demarit ovat saaneet demokratian kautta liikaa sanavaltaa palkkoihin. Palkat on nostettu tasolle, jossa työntekijän palkkaaminen on tehty kannattamattomaksi monella alalla.

Vihreät, De röda - ympäristöpuolue

On tarpeetonta saastuttaa tai rasittaa ympäristöä, jos on mahdollista vähentää päästöjä järkevillä säädöksillä ja teknologialla. Kuitenkin ympäristö ja luonnonvarat on tehty ihmisen hyödynnettäväksi, jolloin on punnittava niistä saatavaa taloudellista hyötyä sitä vasten kuinka paljon hyödyntämisaktiviteetti samalla saastuttaa tai vahingoittaa luontoa. Nykyisellään vihreät mm. säännöstelevät turpeen käyttöä suomalaisessa energiantuotannossa liikaa. Vihreät ovat siis estäneet erittäin tehokkaan energialähteen järkevän hyödyntämisen.

Vasemmisto - löyhkäys Ranskan vallankumouksen ajoilta

Vasemmisto on parhaimmillaan siinä, että he esittävät tiettyjen toimintojen hoitamista valtion taholta. Minarkistina rakastaisin tätä, jos toiminnot olisi rajattu minimiin - toisin kuin nyt. Demarit ovat ilkeästi tunkeneet vasemmiston tontille tässä. Toisaalta rajanveto ääridemareiden ja vasemmiston välillä on vaikeaa. Vasemmistossa kaikuu ikävästi vielä Neuvostoliiton ääni, jolloin kaikki yhteiskunnan toiminnot olisi hoidettava valtiollisesti. Suurien YT-neuvottelujen aikana vasemmistokansanedustajat yleensä muistuttelevat äänestäjiä siitä miten ihqua olisi, jos vaikka Sonera tai joku telakka kansallistettaisiin.

Keskusta - maalaispuolue

Ei-kaupunkilaisten etupuolue. Suurin kuntapuolue. Pahimmillaan paisuteltujen maataloustukien ja kesantopeltojen ajaja. Käytännössä ajaa ei-libertaaria politiikkaa, koska tukee säännöstelyä ja tukia. Jos maataloustuet jaettaisiin tasan kaikkien Suomen maatilojen kanssa, niin jokainen tila saisi 33 000 e/vuosi. Minkäänlaista tekemistä ns. poliittisen neutraaliposition kanssa keskustalla ei ole.

RKP - kielivähemmistöpuolue

RKP:n toiminta on hyvin keskittynyttä kielivähemmistön puolustamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa pakkoruotsia ja virkamiesruotsia. Mielestäni 10%-vähemmistön pitäisi opetella maan enemmistökieli, eikä toisin päin. Suurin osahan suomenruotsalaisista osaa kyllä suomea, mutta kieltäytyvät puhumasta sitä, koska bättre folk. Suomenruotsalaisillahan on muuten lisäksi omat kiintiöt tiettyihin yliopistojen tiedekuntiin.

Kristilliset - kristillinen vaihtoehto

Vähän samalla tavalla kuin on kristillistä kirjallisuutta, voi äänestäjä valita vaaliostoksillaan kristillisen ehdokkaan. Ehdokas on ihan samanlainen kuin muutkin ehdokkaat, mutta hän on sentään kristillinen. Ja sehän on kristitylle tärkeintä.

PerSut - protestipuolue

PerSut eivät tarjoa mitään erilaista muihin puolueihin verrattuna. He vain tarjoavat sen a'la "The PerSu Way". PerSujen sininen sosialismi vetoaa niihin, kenen mielestä punainen sosialismi on pahasta. Äärimuodossaan PerSuismi muuttuu kansallissosialismiksi, jossa hyvinvointivaltion etuisuuksiin ovat oikeutettuja vain han-suomalaiset.

Kokoomus - porvaripuolue(ko?)

Kokoomuksen perusongelma on saada kannatusta. Miksi? Koska yrittäjiä ja pääoman omistajia on lukumäärällisesti vähemmän kuin työväestöä, jotka perinteisesti kannattavat vasemmistopuolueita. Kreikan kokoomusvastine, "Uusi Demokratia" on joutunut jäljittelemään paikallisten demarien, PASOK:in politiikkaa pysyäkseen poliittisesti pinnalla.

perjantai 8. marraskuuta 2013

Ehkä edistymme silti

Libertaarina olen valittanut vasemmistolaisuudesta ja sosialismista lukuisia kertoja. Mutta sitten minulla välähti.

Uskon, että olemme silti vallitsevasta vasemmistoliberalismista huolimatta edistyneet. Aikaisemmin olimme nimittäin oikeistokonservatismin piirissä. Siis vähintäänkin punaiselle 1970-luvulle saakka.

Vaikkei vasemmistoliberalismi minua miellytäkkään, voi sen ehkä katsoa olevan edistystä oikeistokonservatismiin verrattuna.

Oikeistokonservatismi - vasemmistoliberalismin tavoin - haluaa pakottaa arvonsa koko yhteiskuntaan. Toisin sanoen se tarkoittaa kristinuskoa valtionuskontona. Toisaalta se tarkoittaa seksuaalivähemmistöjen ja muiden uskontojen dissaamista. Kolmanneksi se tarkoittaa alhaista tai kokonaan puuttuvaa sosiaaliturvaa.

Ruukinmatruuna ja Valkea haluavat palata tähän aikakauteen. Minä taas sanon, että otetaan yksi askel vielä eteenpäin. Jos etenimme oikeistokonservatismista vasemmistoliberalismiin, niin edetään vasemmistoliberalismista libertarismiin!

tiistai 5. marraskuuta 2013

Suuta suppeammalle, Pron Antti Rinne!

HS: Pron Rinne: Pääomatulot on saatava kunnallisverotukseen

Lainaus:

"Kuntaverotus on erityisen ongelmallista tällä hetkellä, kun meillä on monissa kunnissa kymmenestä kahteenkymmeneen eniten tienaavaa pelkästään pääomatuloja saavia ihmisiä, ja he eivät maksa laisinkaan kunnallisveroa", Rinne sanoi tänään lauantaina vieraillessaan Nelosen uutisissa.
"Tämä tarkoittaa sitä, että he saavat kaikki kunnalliset palvelut ja myös erikoissairaanhoidon pelkästään muiden maksamana.

Milttonin kommentti: Monet yrittäjät pyörittävät kunnissa keskisuuria yrityksiä, joista se kunta sitten saa osansa työntekijöiden kunnallisveron ja yhteisöveron kautta. Kunnat saavat myös valtionosuuksia, joissa on mukana yrittäjän valtiolle maksamaa pääomaveroa.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Kumitonttu, Ruukinmatruuna ja Valkea sensuroivat minua

Here we go again. Eikä edellisistä kerroistakaan ole niin pitkää aikaa.

Marttyyri Valkea sensuroi kommenttejani 
Vasemmisto sensuroi minua
Kumitonttu sensuroi minua jälleen. Osa 2.
Kumitonttu sensuroi minua jälleen
Kumitonttu ja Valkea sensuroivat minua edelleen
Kumitonttu ja Valkea sensuroivat minua

Tällä kertaa siis kaikki kolme ovat sensuroineet minua hyvin lyhyen ajan sisään. Mistä näissä tapauksissa onkaan ollut kyse?

CASE KUMITONTTU

Kumitonttu on ns. pro-Israel agendalla varustettu islamokriitikko. Juutalaisten tai Israelin arvostelu on Kumitontun blogissa haram, siis kielletty. Samoin islamin tai islamismin esittäminen myönteisessä valossa on haram samaisessa blogissa. Muun muassa Tundra Tabloids blogiin yhteyksiä omaava Kumitonttu jätti julkaisematta kommenttini tässä blogauksessaan. Vaikka kyseinen Kumitontun blogaus käsitteli YLE TV2:n islam-illan imaamin ihmisoikeuksia loukkaavia homolausuntoja, mainitsin vain että Kumitontun blogi ei esitä yhden yhtään artikkelia, jossa islam tai poliittinen islam - siis islamismi - kuvattaisiin positiivisessa kontekstissa. Siten Kumitontun blogia lukemalla saa pääosin negatiivisen kuvan islamista ja arabikulttuurista.

CASE RUUKINMATRUUNA

Ruukinmatruuna on helkkarinmoinen besserwisser, joka aina silloin tällöin heittelee Ehdottomia Totuuksia (tm) kokemuksen syvällä rintaäänellä. Minkäänlaista evidenssiä tai näyttöä näille ei tietenkään lyödy, vaan niiden vain on oltava oikein, koska Ruukinmatruuna esittää ne. Ruukinmatruuna totesi blogauksessaan näin:

Ateistit ovat naisten keskuudessa kaikkein epäsuosituimpia ja kaikkein vähimmin haluttuja seksuaalipartnereiksi ja puolisoiksi.

Ottamatta kantaan sen enempää ateismiin kuin naisten seksuaalisiin preferensseihin, totean vain, että nyt on Ruukinmatruuna todennäköisesti kirjoittanut oman henkilökohtaisen mielipiteensä koskemaan kaikkia naisia ryhmänä.

En sitten tiedä miksi RM sensuroi kommenttini. Liekkö taustalla se, että kerroin aiemmin blogissani arvon Matruunan olevan juutalainen taustaltaan, kuten Kumitonttukin?

Myös Ruukinmatruunan blogille on ominaista islamokriittiset kirjoitukset, ja positiivisen islam-perspektiivin puuttuminen.

CASE VALKEA

Valkea taas edustaa ns. "uskonnollista oikeistoa" (religious right). Aatesuuntauksen amerikkalaisesta alkuperästä huolimatta Valkea on ryydittänyt agendaansa eurooppalaisella kansallissosialismilla ja neoteokratialla. Valkean yhteiskuntamallissa kaikki olisi hyvin, jos kristityt harjoittaisivat suljettua talous-tuotanto -järjestelmäänsä omakotitaloyhteisöissä muun yhteiskunnan ulkopuolella. Suurpankit, Suuryritykset, EU, byrokratia ja liberaali järjestelmä ovat Suuri Moraalipaha (tm).

Siinä missä Valkea toteaa näiden olevan Pahoja Asioita (tm) inherintisti ja absoluuttisesti, minä totean, että niissä on sekä hyviä että huonoja puolia.

Valkea on ollut aktiivinen blogosfäärissä vähintäänkin saman aikaa kuin minäkin - siis vuodesta 2009. Siinä ajassa Valkea on suoltanut useita uskomattoman pitkiä tekstejä, joissa suurimmassa osassa kuvaillaan "liberaalin järjestelmän" rakennetta ja huonoja puolia.

Ratkaisuvaihtoehdoksi Valkea tarjoaa jonkinlaista kristittyjen harjoittamaa varjotaloutta, ja antaa tästä esimerkkeinä mm. Pohjois-Amerikan hutteriitit.

Kun sitten osoitin Valkealle hänen blogauksessaan, että on todella vaikeaa perustaa varjotalousjärjestelmää, joka pystyisi tuottamaan kaikkea kristittyjen tarvitsemaa hyödykettä ja palvelua, ja että pidän Valkeaa lähinnä blogosfäärin ikuisen sosialistin, toveri Sammalkielen kaltaisena intellektuellisena haihattelijana vailla mitään konkretiaa tavoitteiden saavuttamiseksi, päätti Valkea olla julkaisematta kommenttini, vaikka se mielestäni osuikin täysin häränsilmään.

---

SUMMA SUMMARUM

Onneksi on oma blogi. Siinä taas nähdään millainen voima sensuurilla on kaikkien kriittisten kommenttien vaimentamiseksi.

lauantai 2. marraskuuta 2013

Suomessa harjoitetaan laittomuuksia ihmisten silmien edessä - kukaan ei puutu asiaan

Talouselämä: Työnantajat suuttuivat: "Sopimuksesta ei ole muste ehtinyt kuivua, kun..."

Niin. Eilen lähijunien veturinkuljettajat järjestivät laittoman työnseisauksen. Paino siis sanalla laiton. Työnseisauksesta - siis lakosta - tulisi lain mukaan ilmoittaa ennakkoon ja sopia työnantajan kanssa. Mutta mitä vielä. Veturikuskit päättivät pistää työt seis, ja kukaan ei sano mitään. Miksi?

Siksi, koska Suomessa on vahva ay-liike. Vihervasemmisto demareiden johdolla ei varmasti sano työnseisauksesta yhden yhtään poikkipuoleista sanaa, koska niiden äänestäjistö koostuu ihmisistä, jotka kannattavat vahvaa ay-politiikkaa. Lisäksi vihervasemmisto (green left) jopa kehottaa kansalaistottelemattomuuteen, joten laiton työnseisaus on vain hyvä juttu heidän mielestään.

Mies Imatran Stora Enson paperitehtaalla pistettiin laiton työnseisaus pystyyn, kun 140+ työntekijää yt-neuvoiteltiin pois. Näistäkin 100 hoidettiin eläkejärjestelyin, ja "vain" 40+ sai kunnon vanhanaikaiset potkut. Mutta koska ay-liikkeen tavoitteena on pseudotyön lisääminen Suomessa - siis työn, joka ei tuota mitään - niin oli huono asia kun työntekijöitä potkittiin suojatyöpaikasta pellolle, joten ei muuta kuin lakko pystyyn.

SUMMA SUMMARUM

Asiat tietysti käsitellään myöhemmin työtuomioistuimessa, jossa ammattiliitot ovatkin saaneet viime vuosina tuomioita.

Siltikään mikään ei varmaankaan estäisi toimimasta laillisesti? Miksi työnseisauksien pitää olla laittomasti järjestettyjä? Vedotaanko tässä nyt jonkinlaiseen kansalaistottelemattomuuden ihanteeseen? Lakkovahdit, punaliput ja työväenyhdistyksen orkesteri vain puuttuvat...

perjantai 1. marraskuuta 2013

"Video: Kommunistipoliitikko nukkuu rahasta tehdyssä sängyssä"

Talouselämä: Video: Kommunistipoliitikko nukkuu rahasta tehdyssä sängyssä

On perin outoa, että vielä tänäkin päivänä on ihmisiä, jotka liputtavat kommunismin puolesta jonkinlaisena "yhteishyvänä" ja "tasa-arvoisena" ideologiana. Erityisesti, jos he tekevät niin vielä senkin jälkeen kun ovat nähneet oheisenlaisia videoita.

No, onhan suomalaisissa kommunisteissakin tyyppi, joka teki optiokauppoja (ja kunnon tappiot siinä samassa).