sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Kypros & Slovenia - Uudelleenblogaus heinäkuulta 2012

Näin siis viime heinäkuussa 2012. Kyproksen kriisi alkoi, sittemmin saarivaltiossa on vaihdettu kommunistipresidentti-pääministerin tilalle konservatiivi, joka on uskonnoltaan ortodoksi.

On jännä juttu miten "kulutusjuhlassa" valtion päämieheksi kelpaa liberaali ateisti-kommunisti, mutta sitten kun on kusi todella housuissa, niin johtoon vaihtuu uskonnollinen konservatiivi. Mutta taitaa olla liian myöhäistä Kyprokselle. Nyt kyproslaiset maksavat täyden hinnan huolettomasta sosiaalivaltiopolitiikastaan, jota Kyproksen pankkisektori rahoitti.

Samoin tänäpäivänä on varmistumassa, että Sloveniasta näyttää muodostuvan yhä suuremmalla todennäköisyydellä kriisivaltio, kuten heinäkuussa 2012 ennakoin.

Tässä kuitenkin itse heinäkuun blogaus.

---

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Vasemmisto keskipisteessä myös Kyproksen talouskriisissä

Ei päivää ilman vasemmistolaista.

Kypros on nyt vuorostaan kusessa, Slovenia ilmeisesti myös kohta. Kirjoitin aiemmin siitä miten vasemmisto on Euroopan velkakriisin ytimessä. Niin myös Kyproksella. Kypros on presidentillinen parlamentaria, jossa presidentti on sekä pressa että pääministeri. Siten presidentti ja hänen puolueensa on maan vaikutusvaltaisin taho.

Ja yllätys, yllätys. Kyproksen presidenttinä toimii ihka aito kommunisti Demetris Christofias ja hänen puolueensa on maan vaikutusvaltaisin puolue. Itse asiassa Christofias on Euroopan ainut kommunistinen valtionpäämies tällä hetkellä.

Entäpä sitten Slovenia?

Mainitsin tuossa, että seuraavana on menossa kanttuvei Slovenia. Sen parlamentti näyttää tältä:

Members 90
Slovenian National Assembly chart.svg
Political groups
  Civic List (8)
  New Slovenia (4)
  Independents (2)

Huomion arvoista on se, ettei parlamentissa oikeastaan ole kunnon oikeistopuolueita. Positive Slovenia on käytännössä sosiaalidemokraattien puolue jonkinlaiseen valepukuun puettuna. Keltaiset taas vastaavat Suomen PerSuja.

Johtopäätös: Se on menoa Slovenialle.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Sosialistinen politiikka pakottaa tulonjakoa ja veronkorotuksia vastustavat rikkaat lahjomaan vallanpitäjiä

Kuten otsikkokin sen jo kertoo, niin miksi verrattain sosialistiset Etelä-Amerikan maat eivät ole pohjoismaisen sosiaalidemokratian kaltaisia tulonjakoparatiiseja? Miksi ne ovat sosialistisesta politiikasta huolimatta korruptoituneita ja valtavat tuloerot omaavia banaanivaltioita?

Tähän on vaikea vastata kattavasti yhdellä lauseella. Keskimäärin syy on kuitenkin siinä, että kun rikkaat kuulevat verotuksen kiristyvän tai tulonjakopolitiikan jyrkkenevän, niin heille tulee insentiivi lahjoa tai ryhtyä tiiviiseen yhteistyöhön sosialististen vallanpitäjien kanssa omaisuutensa turvaamiseksi.

Tiesittekö muuten, että sekä Fidel Castro että Mao Tsetung olivat maidensa varakkaimpien maanomistajien poikia? Fidelin ja Maon isät lienevät rohkaisseet poikiaan liittymään kommunisteihin, jotta suvun maaomaisuus voisi olla turvattu myös kommunistisen hallinnon alaisena.

Eikä Suomikaan ole tästä poikkeus. Nimenomaan demarit olivat vuonna 2006 poistetun varallisuusveron poiston takana. Samoin demareiden verotus ja veronkorotukset kohdistuvat nimenomaan palkkatuloihin, eivät osinkotuottoihin. Verrattain sosialistisesta politiikasta huolimatta pääoman omistajat ovat verrattain hyvin suojattuja Suomessa veronkorotuksia ja tulonjakoa vastaan - vaikka siis varmasti olisi pussissa varaa maksaa.

Toisaalta, jos rikkaat maksaisivat enemmän veroja, kanavoituisiko se todellisuudessa köyhille, vai uppoaisiko se byrokratiaan?

Ja toisaalta, vaikka pääoma onkin hyvin suojattu, niin kiristyvä palkanmaksajien verotus rokottaa sen tuottavuutta. Pääomakaan ei tuota, jos yrityksillä ei ole asiakkaita.

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Sosiaalivaltio on vain hätäapua

Lupasin aiemmassa viestissäni ottaa konstruktivistisemman linjan. On totta, että jos huudan pelkästään libertarismin ilosanomaa sellaisenaan ympäristöä huomioimatta, niin eipä sillä ehkä pitkälle pääse.

On totta, että tiettyjä ongelmia on tasoitettava valtiovallan kautta. Mutta se on kuitenkin vain hätäapua. Jossain kohdin kaikkien kansalaisten ja hädänalaisten itse on otettava kohtalo omiin käsiinsä - ei kuitenkaan lakia omiin käsiinsä - ja käännettävä "kehityksen" suunta.

Muuten tuon suunta johtaa sosiaalidemokratian kautta plutokratiaan ja sitten totalitarismiin. Parasta tietty olisi, että siihen suuntaan koskaan lähdettäisi.

Samoin monet libertaarit puhuvat ihmisten välisestä rakkaudesta ja avunannosta, mutta eivät itse harjoita tätä käytännössä. Kansalaisyhteiskunta voi syntyä vain jos kansalaiset ovat solidaarisia keskenään. Myönnän myös, että olen syyllistynyt itse tähän. Olen kirjoittanut tietokoneen äärestä, että ihmisten pitäisi olla mukavia ja ystävällisiä toisiaan kohtaan kuitenkaan itse toteuttamatta tätä ajatusta käytännön elämässä. Lupaan myös korjata tätä asiaa.

Tavallaan libertarismi-trippi on ollut minulle kuin myöhäinen murrosikä, halu muuttaa maailmaa jne.

Myönnän myös, että useat rikkaat "konservatiivit" tukevat libertaristisia suuntauksia kuten Teekutsuliikettä ihan puhtaasti itsekkäistä syistä. Esimerkiksi heillä saattaa olla merkittävästi varallisuutta, jopa useita miljoonia, mutta he eivät halua jakaa siitä sellaisille ihmisille, jotka ovat tarpeessa.

SUMMA SUMMARUM

Kuitenkin ydinpointti oli se, että nykyinen kehityskulku on pystyttävä kääntämään jollain tapaa libertaristisempaan suuntaan. Ehkä sen voisi tehdä siten, että kiihkolibertaarit tekevät vasemmalle laidalle joitain myönnytyksiä, ja sitten soudetaan yhdessä ja käännetään veneen suunta.

Jos ei toimi, niin sitten oltiin itsekkäitä ja laiskoja, ja lauletaan sitten kalinkkaa jossain gulagilla.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Konstruktivistisempi linja

No joo. On tullut kirjoiteltua ja heiteltyä kaikenlaista tässä vuosien saatossa. Vähän lapsellista sinäänsä, että nimimerkin takaa huudellaan kaikkea.

Lupaan ottaa konstruktivistisemman linjan jatkossa.

Vuosi 2012 oli ehkä paras koskaan suomalaisen libertarismin kannalta. Saa nähdä mitä tänä vuonna tapahtuu.